Kahville!!!

Joku kysyi minulta kerran, olenko kaivannut töihin eläkkeelle siirryttyäni. Vastasin, että olen. Olin kerran Salossa jossain virastossa ja huomasin että henkilökunnalla oli tauko. Kaksi naista istui kahvikupin kanssa ja juttelivat keskenään. Silloin minulle tuli ikävä töihin ja kahvitaukoja työkavereiden kanssa. Onneksi löysin Saloon muutettuani nuoruuden aikaiset ystäväni ja heidän kanssaan kahvitellaan yhdessä. Ensin alkuun kokoonnuimme jonkun luokse kahvittelemaan ja juttelemaan. Näin toki teemme vieläkin, mutta olemme ulkoistaneet välillä emännän vuoron. Salossa ja ympäristössä on toinen toistaan viihtyisämpiä kahviloita, joissa voimme kokoontua. Unohtamatta tietenkään Salon toria ja sen kolmea kahvilaa vahvistettuna jäätelökioskilla ja Ärrällä. Varsinkin sunnuntaiset musiikkituokiot torikahvilassa kesäaikaan ovat ilahduttaneet. Kiitos siitä kuuluu Lasten Laulukaupungin organisaatiolle.

Ystäväni laittoi viestin, jossa mainostettiin Kalliolaakson linnan kahvilaa ja viiden euron taksimatkaa sinne Salon torilta. (http://www.kalliolaaksonlinna.com) sovimme sitten päivän, milloin lähdemme. Kyseisenä päivänä olimme hyvissä ajoin torin turistibussi-pysäkillä. Pari naista liittyi seuraamme, kun odotimme kyytiä. Ja sitten odotimme ja odotimme. Soitto Kalliolaaksoon, taksi ilmestyi, mutta kaikki ei mahtunut auton kyytiin. Jatkoimme odottamista ja tulihan riittävän monta matkustajaa kuljettava kyyti viimein. Ajoimme Perniöön, jossa määränpäämme sijaitsee. Maksoimme kuljettajalle viiden euron edestakaisen matkan. Ja sitten tutustumaan kohteeseemme. Yksi meistä on ollut paikassa aiemmin veljensä tyttären häissä. Me muut ihmettelimme sitä intohimoa, jolla kyseinen paikka on rakennettu. On vaan olemassa ihmisiä, joilla on näkemystä, ideoita ja kykyä tehdä tuosta kaikesta totta.

Linnan kahvilan sisäänkäynti.

Tilasimme muurinpohjaletut ja kahvit, Yksi meistä otti kalkkuna-juustotäytteisen letun ja kaksi meistä letut kaikilla makeilla mausteilla.  Lettu oli valtavan kokoinen. Se oli täytetty hillolla, jäätelöllä ja toffeekastikkeella. Kruununa pinnalla oli tomusokeria ja tuoreita mansikoita. Kahvia sai juoda samaan hintaan mielin määrin, ei pelkästään santsikuppia. Kahvittelun jälkeen katselimme vielä muurin harjalta ympäristöä ja kuuntelimme talon isännän jutustelua. Mukava ja herkullinen kahviretki ystävien kanssa. Päätimme käydä uudelleen vielä, kun kahvila on avoinna.

Lintu oli tehnyt pesän linnan
muurin koristeeseen.

Suomeen kahvi tuli Turun porvarien varustamien laivojen mukana 1720-luvulla. Kahvinjuonti kävi valtakunnalle kalliiksi, sillä kahvipapuja sekä kahvinjuontiin tarvittavia ylellisiä esineitä piti tuoda ulkomailta. Vuosien 1756 - 1792 välisenä aikana Ruotsi-Suomessa säädettiin kahvinjuonnin kieltäviä lakeja: ”Kahvin keittäminen ja juominen on sakkorangaistuksen uhalla kielletty turmiollisen nautinnonhimon ja ylellisyyden estämiseksi.”

– Kahvi oli joidenkin tahojen kuten uskovaisten mielestä paheellinen juoma, koska se virkisti ihmisiä ja valvotutti nuorisoa iltamyöhään. Kolmasti kiellettiin kahvinjuonti. Vasta vuonna 1804 kuningas Kustaa Aadolf antoi periksi kahvinjuonnille. Hän sanoi nämä kuuluisat sanansa silloin: ’Koska te minun alamaiseni olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman tätä juomaa, niin tahdon sallia tämän juoman teille toistaiseksi.’, siteeraa Mikael Andersson armeliasta kuningasta ja toteaa, että vielä toistaiseksi me saamme nauttia kahvista, sillä mikään direktiivi ei sitä ole sen koommin kieltänyt.

Nauttikaamme siis kahvikupillisesta yksin tai ystävien kesken. Niin mekin teemme ja etsimme uusia paikkoja missä voimme nautiskella, kun kerran voimme sen tehdä ilman, että meitä siitä rangaistaisiin.

Eila