Aikuisella miehellä tarkoitetaan tässä yli
viisikymppistä, täysin oikeustoimikelpoista miestä, joka elää sinkkuna tai on
avo- tai avioliitossa.
Kuulin taas kerran sen jo vanhan toteamuksen,
että suomalaiset miehet ostavat todella vähän vaatteita. Ehkäpä vähiten
Länsi-Euroopan maista. Periaate heillä lienee vanhan sanonnan mukainen: ”Rumat
ne vaatteilla koreilee”. Jos istuu tunnin seuraamassa suuren kauppakeskuksen
käytävän asiakasvirtaa, voi helposti tehdä aiheesta epätieteellistä tutkimusta
siitä, millaisissa kuteissa aikuiset miehet ovat?
Siististi, kunnon vaatteisiin pukeutuneen
miehen näkee arkipäivänä aika harvoin. Jos joku on kunnon kuteissa, saattaa
tuttu kysyä: ”Oletko menossa juhliin?” Selittele siinä sitten syy, ettei mene!
Kirjoituksen aihe on tietyllä tavalla
humoristinen. Vain yksin elelevät miehet joutuvat hankkimaan vaatteensa ihan
itse. Kumppanin kanssa elävät lähtevät lähes poikkeuksetta yhdessä valitsemaan
ja ostamaan päälle puettavaa. Kun seuraa
miesten vaateosastolla asiakasvirtaa vaatetankojen välissä, on yleensä näky
sellainen, että nainen kulkee edellä hypistelemässä tottuneesti vasemmalta ja
oikealta. Mies kulkee nolpeana perässä. Materiaali on tärkeä! Ei keinokuitua,
vaan sen pitää olla puuvillaa tai villaa! No, sekoitekin käy, kun muuta ei ole.
Pelkkä keinokuitu hylätään heti.
Edellä kulkeva sanoo tottuneesti myyjälle, joka
tulee häiritsemään, että ”me katselemme tässä itseksemme ensin!”
Moni mies on suorastaan ”sovituskoppi-kammoinen”. Jotkut jopa niin ahdistuneita, että vaimo
hakee kaupasta viidet housut kotiin sovitettavaksi. Tutusta kaupasta näin voi
tehdä vielä nykyäänkin. Sitä ei voi
kieltää, että onhan siinä hyvätkin puolensa, kun kumppani juoksuttaa
sovituskopille tangosta sopivaa kokoa niin kauan, että vaate on sopiva. Sinkkumies
menee mieluusti marketin vaateosastolle, missä myyjä ei häiritse..
Kerran eräässä turkulaisessa isossa
vaatekaupassa keskustelin kokeneen myyjän kanssa kirjoituksen aiheesta. Hän
sanoi olevansa mielellään miesten osastolla töissä. Perusteluna oli se, että
miehelle on helppo myydä, koska hän melkein aina ostaa sen, mitä hän tarjoa!
Siis yksin tulleelle miehelle! Tässä kaupassa on yläkerrassa naisten osasto,
jossa myyjät hakevat ja juoksuttavat naisasiakkaille sovituskopille yhä uutta
sovitettavaa – edestakaisin – jos vaikka löytyisi ”jotakin KIVAA päälle, kun on
se menokin lähellä…” Sovituskopin
lähellä saattaa istuskella mies lukemassa kaksi vuotta vanhaa Tuulilasi-lehteä pitkästyneen
oloisena vilkuillen silloin tällöin kelloansa.
Nyt ei ole puhe naisten vaatteista. Naisille
on tarjolla vaikka mitä. 80 % tavaratalon vaatetarjonnasta on naisille. Siis 20 % jää miehille. Tässä toteutuu se
vanha 20 – 80 sääntö. Mitä miehille on tarjolla, siis niille miehille, jotka
kansainvälisessä vertailussa ostavat todella vähän vaatteita?
Ainakin puolet osaston vaatteista on suorissa
riveissä olevia tummia pukuja. Sitten on bleisereitä monenlaisesta kankaasta ja
paljon. Myös mustat housut ovat tangossa suorissa koon mukaisissa jaksoissa. Kun
katselee miehiä kaupungilla, eivät he kulje tumma puku päällä eikä edes siistit
housut jalassa ja bleiseri päällä. Ei sinne päinkään. En kuvaile mitä heillä on
päällään – käykää katselemassa!
Nuoret miehet jätettiin tarkastelun
ulkopuolelle, koska vaatetus on kaikilla samanlainen. Lenkkarit, farkut ja
T-paita hupparin alla. Ei muuta. Keski-ikäisillä neuleen tai collegen päällä
pusero, mutta tietenkin jalassa on farkut.
Palataan miesten osastolle. Siellä on hyvä
valikoima kauluspaitoja ja solmioita. Niitä tarvitsevat jotkut jopa
työpaikalla. Muut oikeastaan vain ”häissä ja hautajaisissa”. Sitten on miehille
vielä villatakkeja. Mutta jos etsit jotakin muuta sisällä pidettävää
vaatetta, on tarjonta olematonta. Ulkoilupuseroita ja takkeja löytyy – suurin
osa mustia. Pappamallia myyjä tarjoaa aina ensiksi. Se on sellainen, jossa on
resorit hihansuissa ja helmassa. Päällä se näyttää yleensä pallolta, koska
vatsa on alla jo muotoillut sen. Ei hyvältä näytä.
Miesten vaatteiden tarjonta ja menekki on
niin huonoa, että monilla paikkakunnilla ei enää ole miestenvaatekauppaa. Elämä jatkuu kuitenkin farkut jalassa ja neule
puseron alla. Aika yksitoikkoista, mutta totta. Se on miesten ittensä syy! Vai
olisiko kuitenkin niin, että kysyntä ei luokaan tarjonta! Ei luo, kun kysyntää
ei varsinaisesti ole!
Eero
Kyllä olet, Eero, asian ytimessä. Meinaan, että jos saisimme rehellisen otannan miesten sielunelämästä suhteessa vaateostoihin - pakollisiin taikka pakollisiin - niin... (ensinmainittu koskee tarvetta saada jotain puettavaa päälleen, kun ne lempihousut alkavat olla jo läpinävyydessään ainakin huonosti putsatun tuulilasin luokkaa. Ja jälkimmäinen silloin kun suku kokoontuu. Jokusia poikkeuksiakinhan saattaa olla, mutta melko pieni prosentti saa kutsua Linnan juhliin.)
VastaaPoistaJoka tapauksessa kokemusta on kaikista noista, paitsi Linnan juhlista, ja myönnän, että juuri noin se menee. Silloin joskus, rengastettuna, ei vielä monessakaan paikassa ollut miehistä levähdystuoliakaan, joten seurattiin ikäänkuin taluttimessa ja mukisematta hikoiltiin sovituskopissa. Tässä eriöelossani ja vain kun on se viimeinen pakko, yritän löytää liikkeen jossa oletan olevan meikäläisen kokoisia tuotteita - ja ostan takuulla ekan, jonka kokonumero on se mitä tarvitsen. Joskus jopa sovitamatta, sillä en todellakaan tiedä epämiellyttävämpää tapaa kuluttaa vapaa-aikaansa. Oletettavasti sen huomaatte vaatetuksestani - itse en usein joudu sitä silmäilemään, kun en omista kokovartalopeiliä.
Hienoa Eero, asian esilleottaminen! Ehkä joku mies saa armahduksen seuraalla vaatekauppareissulla!
IsoTimppa
PS. Jos joskus havaitsette värikkään paidan taikka istuvan asusteen ylläni, niin niistä siirrän kiitollisena vasstuun miniälle miehineen + tyttärilleni. Iän kuljetettua jo tänne harmauden kaudelle, he ovat ottaneet tavakseen ilahduttaa kanssaihmisien katseltavaa asustetäydennyksin. Sovittamaton etu - mielestäni!
Vaatteet ovat jotenkin kuuluneet elämääni lähes koko ikäni muutenkin kuin pelkkänä päällepantavana ja Eeron kirjoitus herättikin monenlaisia ajatuksia. Joskus nuoruuden päivinä vallankin räätälöitäviin miesten vaatteisiin perehtyneenä ja myös omakohtainen kokemus kotirintamalta tuo näkökantoja herrojen pukeutumiseen. Aika moni pitää tiukasti kiinni niistä turvavaatteistaan joilla ei varmasti erotu massasta. Ne siniset tai mustat farkut ja mustat tai ruskeat prässihousut on varma valinta eikä varmasti herätä kenenkään huomiota. Korkeintaan joku tarkkasilmäinen saattaa pistää merkille erityisen hyvin istuvat housut. Aika harva mies, varsinkin jo keski-iän ohittanut, on valmis mitenkään erottumaan vaatetuksellaan, vaikka ne punaiset farkut olisivat yhtä mukavat kuin ne perinteiset sinisetkin. Tai värikkäämpi paita, neule tai muu vaate. Ja mielellään se kravattikin saa olla hillittyä kuosia.
VastaaPoistaToivon kovasti miehillekin rohkeutta ja seikkailumieltä vaatetuksensa suhteen. Tarjontaakin on, mutta jossain tapauksissa hankintojen eteen joutuu kyllä näkemään hiukan enemmän vaivaa kuin mitä markettireissu tarjoaa. Toisaalta erikoisliikkeissä on yleensä hyvin osaavia myyjiä ja sovitusurakasta saattaa selvitä aika kivuttomasti. Hyvin pukeutunut mies on aina ilo kanssaihmisten silmille. Jos siihen liittyy vielä ripaus rohkeutta ja persoonallisuutta, niin plussat siitä. Kaiken ikäisillä herrahenkilöillä.
Elämä ukkomiehillä on helppoa tuon muodin suhteen. Itse ei tarvitse edes tuosta vaatetuspuolesta huolehtia, sen huolehtimisen voi jättää aviosiipalle, kyllä hän tietää tuon värimaailman ja muutkin tekstiilin ominaisuudet. Meidän tohvelisankarien ei tarvitse huolehtia muusta kuin vaatteen koon sopivuudesta.
VastaaPoistaSalolaiset saavat muistella entistä pukimoa, josta löytyi ainakin varttuneille miehille ja nuoremmillekkin sopivat vaatekerrat, niin hoikille kuin pyyleville yksilöille.
Ostoksen sopivuuden takasi liikkeen erittäin ammattitaitoinen omistaja-myyjä. Hään osasi valita rekistä oikeat koot sovitettavaksi. Sopimatonta vaatetta hän ei edes myynnyt. Joskus piti vaatetta hieman korjailla. Korjaus tehtiin ammattitaidolla.
Muistuu tässä mieleeni hauska tapaus ajalta jolloin tosiaan hypisteltiin minkälaisesta kankaasta puku oli tehty.
Menin seudun parhaaseen vaatetusliikkeeseen puvun ostoon. Oli vapu tulossa ja silloin oli tapana uusia vaatekertaa. Vappputansseihin piti uusi puku saada, kesä sellainen.
Olin juuri aikeissa hypistellä yhtä pukua. Hämmästykseni oli ereittäin suuri. Mallinukke lähti kävelemään ennenkuin olin nuken luona.
"Nukke" oli kaikin puolin hyvin puettu, valkoinen paita, solmio, kaulaliina sekä lierihattu päässä. Taisi olla sateenvarjokin kuulua varusteisiin. Mithän herra olisi tuumannut hypistelystäni?
Se oli sitä aikaa jolloin "imä ite" päätin ostoksista - myyjän opastuksen mukaan tietenkin. Se oli sitä aikaa kun kenkä myyjät sovitettavat jalkineet jalkaan. Myös nuoret saivat tämän palvelun.
Nykyisin jalkinekaupassa palvellaan useampaa asiakasta saman aikaisesti, kiire on.