Kynttilälyhty, jonka sain aikoja sitten. Oli vähän ruosteessa. Harmitti aina, kun laittoi kynttilän sisään, ruosteläntit paistoivat. Ajattelin vuosia, että vielä sen puhdistan ja maalaan.
Lähtötaso…
Nyt sitten, kun alkaa tuo pimeä kausi lähestymään, tai on
oikeastaan jo. Talvi tulee. Alkaa, kun
niitä kellon viisareita siirretään tunnilla taaksepäin. Joku kyllä on tästäkin "siirtämisestä" ottanut huumorin irti. ”Kuka vaihtaa kellon keittiöstä olohuoneeseen, kuka vie
sen kamarista keittiöön”. Kun aina puhutaan kellojen siirtelystä, eihän siinä
muuta tarvitse kuin viisareita siirtää, tai numeroita. Onneksi nämä uudet kännykät ja monet muutkin
digitaaliset, ovat jo niin ”viisaita”, ettei tarvitse tehdä mitään, vaan
aamulla huomaa, että on oikeassa ajassa.
Uusi maali pinnassa…
Mutta tuo lyhty, hiekkapaperi käyttöön ja suojausta
pöydälle. Siinäkin taas tuosta sanomalehdestä on apua, hyvä suoja pöydälle. Osan laseista, tarkemmin yhden, sain pois,
muihin laseihin yritin maalarinteippiä laittaa. Maalikauppaan sitten vaan. En
sitä halunnut enää valkoiseksi maalata, enkä mustaksi. Löysin sitten harmaan. Meriniitylle
kun oli hiukan pitkä matka käveltäväksi, niin ajattelin tuolta Valurista
katsoa, siellä kun on näitä kauppoja, joissa on ihan kaikkea, no ainakin
melkein. Kaikkia muuta sieltä löytyy, paitsi ruokaa. Tai onhan siellä yksi
kauppa, jossa sitäkin on. Toisessa ei
ollut, mutta siinä ”autoilijan” kaupassa löytyi sopiva vannemaali, metallilyhtyä
kun maalaa. Kotona sitten viritin siihen lenkkiin narua, jonka laitoin
pyykkinarulle roikkumaan, siinä oli hyvä spraymaalia ruiskuttaa.
Voi olla, että hiukan joutuu paikkaamaan tai sitten vaan
saa olla. Ainakin näyttää paremmalta. Kynttilä
lyhdyn sisälle ja lyhty ulos.
Kynttiläterveisin Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti