Halloween hirviömaskeineen on asettunut Suomeenkin ja syksyn myötä pikkuhiljaa myös arkisemmat naamarit, hengityssuojaimet tai kansanmaskit. Arkisuudesta voi joku kyllä älähtää, suomalaiseen sielunmaisemaan kun ei kasvojen peittäminen sovi sitten mitenkään. Ei, ellei kyseessä ole erityisen painava syy kuten terveyden- tai sairaanhoidon tietyt työt, rakennustyömaat tai joku muu pölyinen, hiukkaspitoinen homma.
Itse
tutustuin suu-nenäsuojaimiin ja kansanmaskeihin jo keväällä. Asiakaskunnassa on
paljon riskiryhmäläisiä ja minusta vaan on järkevämpää ottaa kaikki keinot
käyttöön ja porskuttaa eteenpäin, kuin jälkikäteen harmitella mahdollisia
tuliaisiksi vietyjä pöpöjä. Alku oli kyllä tukalaa! Ihmettelin, miten kukaan
voi maski naamalla tehdä mitään järkevää, saati tarkkaa (vaikkapa leikkauksia
tai hammaskiven poistoja), hengästytti helposti ja rillien kanssa sai olla
tarkkana, ettei joutunut kulkemaan “sumupilvessä” jatkuvasti. Parissa viikossa
tilanne kuitenkin helpotti ja maskin kanssa elämiseen alkoi tottua. Fyysisten
tuntemusten ohella pään sisällä leijaili iso hämmennys, nimittäin se outo tunne,
kun piilotat naamasi muilta. Jotenkin sitä arasteli alkuun ja vähän pahoitteli
tilannetta. Siihen on niin tottunut, että näkee toisen kasvot, ja jos vaikka
vastapuoli puhuu epäselvästi, kasvoilta pystyy lukemaan puolet ja kuulemaan
oikein. Kehonkielessä sama juttu, nyt tulkinta jää vartalon ja pelkkien silmien
varaan. Visiiri onkin hyvä vaihtoehto suojaamaan roiskeilta, jos ei tarvitse
olla aivan lähekkäin, siinä kasvot näkyvät kokonaan ja hengityskin on
helpompaa.
Minä
olen eniten tykästynyt kangasmaskeihin. Niitten tehosta on monenlaista
mielipidettä, mutta maski kuin maski on oikein käytettynä tyhjää parempi, jos
mietitään pisaroiden roiskumista kanssakulkijan naamalle. Kankaisia
kansannaamareita voi tehdä vaikka seuraavilla ohjeilla:
Rillipää, kuten
minä, saa tehtyä visiirin helposti piirtoheitinkalvosta (pyöristä alakulmat!)
joka kiinnitetään sankoihin pienillä paperinipsuilla.
Näitä tulikin
keväällä käytettyä paljon, kun virallisempia versioita ei saanut mistään.
Materiaaleja kannattaa tietysti vähän miettiä; jos maskin tekee aivan loppuun
kuluneesta lakanasta, hengitys on helppoa mutta läpäisevyys joka suuntaan on
myös runsasta ja teho jää pieneksi.
"Fysioterapeutin eväslaukku"
Nyt syksyn
mittaan kaikenlaista kaupallista suojainta on hyvin saatavilla. Kotimaisia,
ulkomaisia, kankaisia, kertakäyttöisiä, lenkeillä ja solmittavilla nauhoilla.
Jos ei ole käyttänyt suu-nenäsuojainta koskaan, kannattaa ostaa ensin pieni
pakkaus ja kokeilla, asettuuko malli omille kasvoille mukavasti ja miten
hengitys sujuu. Korvalenkkien pukemiseen on monia tapoja, esim. lenkin
kiertämällä ennen korvan ympäri pujottamista maskia saa hieman pienennettyä.
Pitkätukkainen voi myös tehdä korvien yläpuolelle hiuksista “pompulat”, ja
vetää korvalenkit korvien sijasta näiden pompuloiden ympärille. Älä vedä liian
tiukalle kuitenkaan, nauha katkeaa aika herkästi!
Ja onneksi
kertakäyttösuojia saa myös solmittavilla nauhoilla, omat korvani saavat niin
viiltävät sävärit kiinnityslenkeistä, että oksat pois! Solmuilla nauhat saa
säädettyä riittävän kauas korvista.
Kasvosuojain
tuskin on se autuaaksi tekevä ihme, mutta etäisyyksien pitämisen ja
käsihygienian kanssa yksi osanen toimivaa arkea. Olen myös huomannut, että
kasvosuojaimen pidempiaikainen käyttö on omalla kohdallani lisännyt rauhallista
nenähengitystä, mikä on oikein nykytrendien mukaista ja terveellistä kaikin
puolin!
Maskilla tai
ilman,
hengittelemisiin!
T: Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti