Eleanor Suomessa 1946

Sodat maailmassa on varmaankin käyty. Ristiriidat ihmisten välillä saatu väkipakolla järjestykseen, ikuinen rauha on varmaankin saavutettu. Ei koskaan enää sotia, neuvottelemalla asiat ratkaistaan. Uskon, että tämäntapainen ajattelu vallitsi hyvinkin voimakkaasti tuolloin ihmisten mielessä.

Oltiin katkeria menneistä tapahtumista, mutta samalla tyytyväisiä, kun toinen maailmansota oli mennyttä aikaa ja tuhotyöt olivat loppuneet.

En tietenkään kaksitoista täyttäneenä noinkaan syvällisesti osannut asioita ajatella enkä ottaa kantaa asioihin. Tietenkin sain vaikutteita kuulemistani aikuisten kannanotoista. Päällimmäisenä asiana oltiin hyvillään sodan loppumisesta, mutta surullisin mielin oltiin menetyksistä, joita sota oli aiheuttanut.

Sisukkuudella ja kekseliäisyydellä pikkuhiljaa mentiin eteenpäin, kohti parempaa maailmaa. Piti saada uudet kodit eli asuinsijat ja työpaikat menetettyjen tilalle. Etusijalla oli poistaa puute ja kurjuus. Sodan aikana vallitsi elintarvikkeiden ja muidenkin hyödykkeiden säännöstely. Taisi olla tuo puute ainoa asia, joka ei ollut säännöstelyn alainen, sitä ei tarvinnut säännöstellä, sitä riitti. Kiemuraiset ja ruosteiset rautanaulatkin uusiokäytettiin hyvinkin tarkkaan. Niin sanottu korttiaika eli säännöstely jatkui vuoteen 1954. Tuona vuonna, säännöstelyjen viimeisenä, kahvi vapautui vapaille markkinoille.

Uusiokäyttö on saanut aivan uuden merkityksen nykyisin. Sodasta johtuva puute ja kurjuus laittoi ihmiset käyttämään vähänkin käyttöön soveltuvat tarvikkeet uudelleen. Nykyisin yritetään luonnon ja ilmaston takia kierrättää ja sitä kautta säästää myös luonnonvaroja, jotta maailma pelastuisi.

Pääsiäisen aikoihin USA:n presidentin puoliso Eleanor Roosevelt tutustui Suomen olosuhteisiin. Elettiin vuotta 1946. Vaimoni albumista löytyy valokuva, jossa arvostettu vieras tutustuu sotalesken perheeseen ja vasta rakennettuun taloon. Kuvassa leskiäiti, hänen lapset ja vieras ovat talon portailla. Tilaisuudessa esiintyi mm. Vihdin nuorisokuoro. Onneksi joku on ottanut Näpsä -merkkisellä kameralla tilannekuvan asevelitalon portailta.  Vaimoni oli ollut odistamassa tapahtumaa osallistumalla laulukuoroon, joka tilaisuudessa esiintyi vieraalle.

Uudisrakennuksen ovat rakentaneet aseveljet talkoilla. Monelle paikkakunnalle nousi niin sanottuja asevelitaloja. Leskiäidit saivat näin jonkinlaisen elämänlangan, jonka avulla sai otteen hieman parempaan tulevaisuuteen. Mitkä olivat kriteerit asevelitalon saannille? En tiedä olenko oikeassa kaikkien kohdalta, mutta sodassa kaatuneiden aseveljet olivat yhteisellä päätöksellä asiassa mukana.

Ulkomaita tulleelle vieraalle on tietenkin tapana tarjota kansallisia herkkuja. Kuvittelen, että vierailun aikana pöydästä löytyi myös mämmiä, tuota imellettyä, vedestä, ruisjauhoista ja ruismaltaista valmistettua ruskeaa sokerilla ja kermalla maustettua herkkua.  Joku koiranleuka keksi jutun Eleanooran sanomana, kun hän palasi kotimaahansa. ”Laita rakas mieheni nopeasti ruokalähetys sinne Suomeen, he syövät kahteen kertaan saman ruuan”.  Sanovat, ettei muualla maailmassa tunneta mämmiä.

Karkkilassa syntyneenä ja pusulalaisista vanhemmista lähtöisin olen lapsuuteni ajan syönyt vähän toisenlaista mämmiä. Renko mm. lukeutuu samaan ”kulttuuriin” syntymäalueeni kanssa.  Mämmimme erottuu raaka-aineen kohdalta perunan käytöllä.

Eli 10 litraa kuorittuja perunoita. Perunat keitetään kypsiksi. Keitinvesi otetaan talteen, perunat survotaan hienoksi.

2 kg    Ruisjauhoja, jotka sekoitettaan perunasurvoksen
            joukkoon vähitellen. Pääasia on, että massa pysyy
            lämpimänä. Lämmintä keitinvettä voi lisätä joukkoon.

1 kg     Mämmimallasta (tai ruismallasta. Uskon, ettei  silloin
            ennen muuta mallasta ollutkaan. Ehkä ohrasta
            valmistettua sahti maltaita kuitenkin.)
            Maltaat lisätään "tasatahtiin" ruisjauhojen kera.    

3 tl      Suolaa. Lisätään jossakin vaiheessa.

Lämmintä keitinvettä lisätään vähitellen. Kotonani massa peitettiin vanhalla täkillä, se piti lämmön yli yön. Jos epäilet, ettei imeltyminen "fällyn" alla onnistu, niin vähän siirappia massaan ja tuote melko varmasti onnistuu.  Maistamalla massaa seuraavana päivänä voit todeta imelyyden. Roveisiin laitettaessa aineksen pitää levittäytyä itsestään.

Jos Sinulla on saatavissa oikeita tuohesta tehtyjä ropposia, niin anna niiden liota ja sisusta rove voipaperilla. Tuokkonen säilyy uusiokäyttöön seuraavana vuonna paremmin.

Kymppi-mämmi valmistaa myös "uutuutena" peruna-mämmiä. Hyvä kilpailija mallasmämmille. Imellytys varmaankin on toteutunut siirapin avulla.

Lapsuuden kotona kuoritut perunat jätettiin kylmään eteiseen. Perunat eivät jäätyneet, mutta pakkanen eli kylmä imellytti vähän perunoita. 

Useampi tunti siinä meni kun mämmi oli kypsää.  Kokki Kolmonen puhui perunamämmin puolesta. "Perunamämmi on perinteistä, ravinnerikasta hyvää syötävää". Siihen aikaan ei pelkkä mallas-ruisjauhomämmi ollut mistään kotoisin maunkaan suhteen.

Millä tavalla mämmiä on alettu valmistamaan eli sen valmistushistorian synty olisi mukava tietää. Minun ajatukseni mukaan tämä on pelkästään suomalainen herkku. Peruna raaka-aineena saattaa viitata perunalimpun tekoon. Jauhot on vain loppuneet kesken kaiken. Massaa ei ole haluttu hukkaan heittää. Se on laitettu astioihin ja paistettu uunissa. Tulos on ollut tyydyttävä ja hyväksi havaittu. Naimakauppojen myötä ohje on kulkeutunut nuorikon mukana aikojen saatossa. Ei suusta suuhun menetelmällä, mutta hyvinkin talosta taloon…

Pitäkäämme mämmit suomalaisten perinneherkkuna. Suomalainen ruoka pitää nauttijansa tiellä.

 Niilo