Äänettömien heinäsirkkojen lajivalikoima

Eräänä kesäpäivänä havahduin siihen, etteivät heinäsirkat enää sirittäneet. Ikä oli tehnyt tehtävänsä ja poistanut kuulostani heinäsirkkataajuuden. Koska heinäsirkkoja edelleen hyppi ruohikossa, tiesin ettei ilmastomuutos ja ihmisten toiminta ollut vielä tuhonnut koko kantaa.

Hyväksyin tuon kuulon muutoksen monta vuotta, mutta sitten kun huomasin kysyväni kymmenennen kerran samassa tilaisuudessa ”anteeksi mitä sanoit”, tiesin että nyt on syytä tehdä kuulolle jotain. Mainitsin sitten omalääkärille, että pitäisikö hänen mielestään asialle tehdä jotain. Niin yksinkertaisesti asiat eivät kuitenkaan sujuneet. Ensin piti käydä Läntisellä terveysasemalla kuulotestissä ja kun siinä todettiin muutoksia ylätaajuuksissa, sain lähetteen korvaklinikalle. Onnekseni meillä vielä on Salon Sairaalassa korvapoliklinikka. Sinne sitten aikanaan sain kutsun. Korvalääkäri tutki korvat, ettei ole mitään ulkoista vikaa korvassa ja tärykalvot ovat ehjät, puhtaat ja sileät. Sitten kotiin odottamaan kutsua kuulon mittaukseen. Kuulotutkimuksessa sitten todettiin, että ylätaajuudet ovat poissa. Vika todettiin kuitenkin sellaiseksi, että se on kuulokojeella korjattavissa. Ja sitten odoteltiin pari viikkoa kuulokojeen sovitukseen.

Vihdoin koitti se kaunis keväinen päivä, jolloin taas kiipesin sairaalan mäkeä. Tällä kertaa saisin osan kuulostani kojeella korjattuna takaisin.

Kuulontutkija siellä odotteli tietokoneensa kanssa. Hänellä oli ruudulla näkyvissä aiemmin tehdyn kuulotestini tulokset. Hän esitteli, minkälaisia kuulokojeita on nyt tarjolla ja yhdessä päädyimme kojemalliin, jossa kumpaankin korvaan tulee oma koje. Hän haki kojeet pöydälle, asensi niihin pikkiriikkiset paristot. Ajattelin siinä, että miten minun kömpelöillä sormillani mahtaa tuo homma sujua. Sitten hän laittoi kojeet korviini ja otti yhteyden tietokoneellaan kojeisiin sekä teki niihin esisäädöt. Sitten säädettiin vielä oman puheen kaikua pienemmäksi.

 Sitten kojeet otettiin pois korvista ja sain itse opetella laittamaan ne paikoilleen. Samalla opeteltiin mitä kojeesta kuuluvat piippaukset tarkoittavat. Kojeen päälle laitto antaa tietyn piippauksen ja pariston loppuminen taas toisenlaisen.

Sain mukaan muutaman varaparistoja, ohjeet silikonikuppien tilaamiseen, kotelot kojeille ja käyttöoppaan. Sain myös kehotuksen ilmoittaa vakuutusyhtiölle kotivakuutukseen tiedoksi kojeiden hinnan mahdollista katoamista ja vahingoittumista varten. Kojeet ovat minulla lainassa viiden vuoden ajan ja sitten tutkitaan kuulo uudelleen ja vaihdetaan laitteet. Jos jotain odottamatonta tapahtuu, voin ottaa yhteyden kuulotutkijaan puhelimella ma-to 12.30- 13.30 välisenä aikana.

Uteliaana uudesta äänimaailmasta lähdin sairaalasta kotimatkalle. Liikenteen ääni ei juuri kuulostanut voimakkaammalta. Mutta pikkulintujen laulu kuului voimakkaampana ja kuulin laulun eri vivahteet tarkemmin kuin ennen. Sitten muutaman päivän kuunneltuani uutta äänimaailmaa oli kuukauden toinen torstai ja Sytyssä laulettiin yhdessä Nicken säestyksellä. Tunne oli melko voimakas, kun vihdoin kuulin myös ylä-äänet. Nautin tästä laulutuokiosta vielä enemmän kuin aiemmilla kerroilla.

Kotona laitoin soimaan pari lempi CD:tä. Ensin Santanan Evil Ways, siinä ylä-äänet menivät välillä ulinaksi, kun olin säätänyt diskantit liian kovalle. Soittimen säätöä ja vihdoin äänet kuuluivat niin kuin niiden pitääkin. Toisena soitettavaksi päätyi Antti Sarpilan CD Swinging. Siinä sitten kuuntelin saksofonin ääniä silmät kiinni ja täydellisesti musiikista nauttien.

Heinäsirkkatakuuta en kuulokojeilleni saanut, mutta aion kuitenkin niityn viereen hakeutua siinä toivossa, että jospa kuitenkin…….

                                   Eila