Yksi lempi vuodenajoistani
Jonkun
mielestä kamalaa, kun saapuu pimeys, sateet ja koleus. Itse nautin syksystä,
sen hämäristä illoista ja sumuisista aamuista. Maailma näyttää sumun läpi
katseltuna satumaisen jännittävälle, ehkä välillä aavemaisellekin.
Eräänä aamuna töihin
ajaessani katselin, kuinka aurinko nousi usvaisen pellon takaa, metsän reunaa
pitkin, hiipien paikalleen. Pientä tietä ajellessani ajattelin, kuinka kaunis
onkaan maamme luonto.
Pellot olivat kuuman kesän
jäljiltä antaneet satonsa ja loistivat nyt puituna kauniin eri sävyjen
värittäminä. Puiden lehdet olivat alkaneet värjäytyä ruskan värisävyihin. Myös
aamun viileys teki taikojaan ja hämähäkkien kutomat kymmenet seitit pääsivät
auringonvalon säteiden ja kosteuden tiivistämien vesipisaroiden ansiosta
loistamaan, aivan kuin jokapuolella olisi ollut miljoonia pieniä timantteja.
Koska syksy on mielestäni
kaunista aikaa, enkä ole mikään kuuman kelin ystävä, olen viettänyt ”päiväni
prinsessana” myös syksyllä. Elämäni yhden onnellisimmista päivistä, hääpäiväni,
sain viettää kahdeksan vuotta sitten, lumoavan ruskan keskellä, elämäni mies
vierelläni.
Näihin
sanoihin, näihin tunnelmiin: Muistakaa ihmiset nauttia kauniista
vuodenajoistamme, olemme siihen etuoikeutettuja.
Syksyisin ajatuksin; Tanja
PS. Yhdistyneen tekijän
puolesta, hiukan ylpeänä kun saimme joukkoomme uuden kynäilijän, saan kertoa, että Tanja (Ellilä-Kuparinen) on aktiivinen mukaantulija, joka esittelee itsensä tiivistettynä näin: ”Olen
42-vuotias äiti kolmelle lapselle ja vaimo yhdelle miehelle. Ammatiltani olen
lähihoitaja. Työni on toteutunut 21-vuotta päiväkodissa. Olen asunut
9-vuotta Perniössä. Kotoisin olen Utajärveltä, pienestä kylästä Oulun läänissä.”
IsoTimppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti