keskiviikko 12. syyskuuta 2018

SYKSY


Yksi lempi vuodenajoistani

Jonkun mielestä kamalaa, kun saapuu pimeys, sateet ja koleus. Itse nautin syksystä, sen hämäristä illoista ja sumuisista aamuista. Maailma näyttää sumun läpi katseltuna satumaisen jännittävälle, ehkä välillä aavemaisellekin.

Eräänä aamuna töihin ajaessani katselin, kuinka aurinko nousi usvaisen pellon takaa, metsän reunaa pitkin, hiipien paikalleen. Pientä tietä ajellessani ajattelin, kuinka kaunis onkaan maamme luonto.

Pellot olivat kuuman kesän jäljiltä antaneet satonsa ja loistivat nyt puituna kauniin eri sävyjen värittäminä. Puiden lehdet olivat alkaneet värjäytyä ruskan värisävyihin. Myös aamun viileys teki taikojaan ja hämähäkkien kutomat kymmenet seitit pääsivät auringonvalon säteiden ja kosteuden tiivistämien vesipisaroiden ansiosta loistamaan, aivan kuin jokapuolella olisi ollut miljoonia pieniä timantteja.


Koska syksy on mielestäni kaunista aikaa, enkä ole mikään kuuman kelin ystävä, olen viettänyt ”päiväni prinsessana” myös syksyllä. Elämäni yhden onnellisimmista päivistä, hääpäiväni, sain viettää kahdeksan vuotta sitten, lumoavan ruskan keskellä, elämäni mies vierelläni.


Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin: Muistakaa ihmiset nauttia kauniista vuodenajoistamme, olemme siihen etuoikeutettuja.

Syksyisin ajatuksin; Tanja



PS. Yhdistyneen tekijän puolesta, hiukan ylpeänä kun saimme joukkoomme uuden kynäilijän, saan kertoa, että Tanja (Ellilä-Kuparinen) on aktiivinen mukaantulija, joka esittelee itsensä tiivistettynä näin: ”Olen 42-vuotias äiti kolmelle lapselle ja vaimo yhdelle miehelle. Ammatiltani olen lähihoitaja. Työni on toteutunut 21-vuotta päiväkodissa. Olen asunut 9-vuotta Perniössä. Kotoisin olen Utajärveltä, pienestä kylästä Oulun läänissä.
                                                                     IsoTimppa












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti