Eräänä
elokuisena aamuna ani varhain oli 15 enemmän tai vähemmän unenpöpperöistä
matkaajaa odottamassa pikkubussia, jolla aloittaa päivän reissu Tallinnaan. Löysihän
se auto meidät, vaikka Perniö olikin vieras. No, eihän ennen klo 6 aamulla voi
olla näkemättä ja ehkä myös kuulematta 15 hengen Salon näkövammaisten iloista
retkiseuruetta.
Pikkubussi
täynnä suuntasimme Salon torin turistipysäkille. Sieltä hyppäsi vielä 12
matkalaista lisää mukaan ja samalla vaihdoimme isompaan bussiin. Aamutuimaan
ajelimme reippaasti kohti Helsinkiä.
Terminaalissa
ei juurikaan jouduttu odottamaan, vessassa sentään ehti käydä. Siirtyminen
laivaan sujui suhteellisen mutkattomasti sitten, kun ymmärrettiin, miten päin
matkalippu piti asettaa lukulaitteeseen. Laivassa suuntasimme suoraan kohti
buffet-aamiaista.
Täytyy
myöntää, että nälkä kurni suolissa ja mahalaukku oli lähes vetäytynyt kiinni
selkärankaan. Näkövammaisten reissussa voisi sanoa, että nälkä oli niin, että
näköä haittasi. Onneksi aamiaista oli heti tarjolla. Kyllä me vaan söimmekin…
Komea Sataneljäkakkonen
Saavuttuamme
Tallinnaan siirryimme tietysti tärkeimpien asioiden hoitoon eli SuperAlkoon.
Tässä kohtaa olisi kannattanut muistaa, että alkoholijuomien kuljettaminen
bussin lastiruumassa vaati vetoketjulla suljetun kassin tai matkalaukun.
Eräille tuli hieman tyyriimpi reissu, kun piti ne laukut ostaa Virosta…
SuperAlkon
jälkeen ajelimme bussissamme hieman Tallinnan keskustasta pois, Ylemisten
ostoskeskukseen. Siinä pääovella huomasin, että sepä onkin kiva paikka.
Näkövammaisia asiakkaita on huomioitu kohokartalla ja pistekirjoituksella
selvitetyin kartoin. Näppärää! Siinä oli näkemistä sokealle jo ihan tarpeeksi,
olisin saanut koko iltapäivän siinä kulumaan selvittäessäni, missä olen ja
mihin voisin mennä.
Ohitettu pizzeriaristeys Lasnamäellä
Muutama
tunti ostoskeskuksessa aiheutti jälleen nälän tunteen. Söimme hyvässä
ravintolassa edullisen aterian. Vaihtoehtoisesti söimme kalaa, kanaa tai
possua. Kaikki kuulemma maistui!
Pienen
kiertoajelun jälkeen Tallinnassa olikin taas jo aika suunnata satamaan. Vielä
ehti satamassa juusto-ostoksille ja tarttuihan sitä matkaan paljon muutakin.
Satamassa
oli ilo istuskella penkeillä seuraamassa ihmisten menemistä ja tulemista. Ilma
oli mitä kaunein; aurinko paistoi ja leppeä tuuli leyhytti hiuksia.
Opas ja opastettavia
Laivamatkalla
kohti Helsinkiä oli jo hieman väsähtänyttä porukkaa. Ei ihme, sillä reissaajien
keski-ikä oli lähempänä 70 vuotta ja jaloilla oli oltu pitkään ja hartaasti.
Aamuinen herätyskin painoi, kun ei päiväunillekaan päästy. Onneksi Maija
Vilkkumaa oli esiintymässä...
Ilta
oli pimentynyt jo lähes yöksi, kun saavuttiin onnellisesti alkoholijuomat
uusissa kasseissa Salon torille. Siinä jäivät aamulla kyytiin tulleet 12
matkaajaa pois kyydistä ja loput 15 jatkoivat Perniöön pienemmällä autolla.
Perniöläiset saapuivat noin klo 23.15 päätepysäkille.
Päivi
Kuvat Liisa Oksanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti