lauantai 22. syyskuuta 2018

Koulu alkoi


Tässä on muistiin kirjoitettu asioita syksystä 1949, jolloin menin toiselle luokalle kansakouluun.

Opettaja oli sama Lilli Vettenranta, joka oli 1. luokallakin. Koulutoverit samoja, vain yksi evakkoperheen poika oli muuttanut kesän aikana muualle. Koulu alkoi 1. päivänä syyskuuta. Koulusta sai kaiken tarvittavan eli ei tarvinnut ostaa mitään kirjoja tai kirjoitusvälineitä. Penaali oli omasta takaa. Se oli sellainen puusta valmistettu, jossa oli liukukansi. No tietysti reppu oli myös oma. Äitini sanoi usein, että reppu oli eteisessä avaamattomana, kun se aamulla pantiin taas selkään!

Takana oli  k o l m e  kuukautta kesälomaa. Lomalla oli käyty linnunpesillä, oli ongittu särkiä, ahvenia ja lahnoja, oli autettu äitiä pyykillä, oli pelattu jalkapalloa, oli ravustettu, oli keitetty punaisia ja mustia viinimarjoja mehuksi, oli käyty uimassa ”matalassa rannassa” ja oli ajettu lukemattomia kertoja polkupyörällä äidin asialle kauppaan, joka oli noin kilometrin päässä kotoa. Vielä on mainittava Punaisen Ristin järjestämä viikon kesäleiri Ruovedellä Kautun kanavan lähellä sekä urheiluseura Oriveden Toverien järjestämä leiri Enokunnan Mäkiottassa armeijan vanhoissa teltoissa majoittuen. Molemmat veljeni olivat myös siellä ja söimme keiton kanssa ”ruutunäkkileipää”, jota veljeni oli varannut mukaan.

Syyskuun alkupuolella oli koulusta vapaata kokonainen päivä. Se oli ”perunannostoloma”. Perunat oli saatava ylös pellosta ja säilytykseen varastokellareihin. Minä oli Parpolan maatilan pellolla keräämässä hevosen vetämän ”viskurin” esiin heittämät perunat pärekoppaan. Keräämässä olivat sen kulmakunnan lapset. Eino-isäntä maksoi oikein rahapalkan päiväruuan lisäksi, jos oli koko päivän pellolla

Oli mahtavaa saada palkaksi kellanruskea, neliskulmainen seteli – 50 markkaa ja oikein paperirahana! Meillä kotona oli kolme eri perunamaata ja ne perunat riittivät hyvin talven yli. Veljeni teki nuotion ja hautasi isoja pottuja kypsymään kuumaan tuhkaan. 

Syyskuussa meillä oli velvoite viedä kouluun  k o l m e  litraa puolukoita. Talven aikana keittäjä Hanna Kolhinoja keitti meille ruispuolukkapuuroa monta kertaa koulun saunan suuressa muuripadassa. Me söimme puuron sinertävistä emalikupeista. Samoista kupeista söimme hernekeittoa, makaronivelliä ja makkarakeittoa. Patenttikorkkisessa pullossa oli kotoa maitoa eväänä. Voileivät voipaperisessa käärössä myös kotoa eväinä.

Istuimme kerran koulun pihan reunan isoilla kivillä syömässä eväitämme. Vuorelan Timolla oli voileipien välissä sentin paksuiset edamjuustosiivut. Koska Timo ei pitänyt juustosta, hän oli heittää ne takavasemmalle pusikkoon. Sanoin, että älä heitä, anna minulle! Muistan tuon kuin eilisen päivän nyt lähes 70 vuotta myöhemmin. Meillekin ostettiin sen jälkeen joskus edamia eikä aina emmentalia.

Puolukoita oli kerätty myös kotona talven varalle. Ne survottiin isoon puusaaviin. Ehkä oli sokeria seassa alusta lähtien ? Heti pakkasten tultua survos jäätyi aitassa. Muistan hakeneeni puolukkasurvosta siten, että puukolla tein ”avannon” keskelle ja sitten liemikauhalla nostin survosta kulhoon.

Koulun puusee oli iso rakennus. Ylös oli pitkät, jyrkät portaat. Tytöillä ja pojilla omat osastot. Reikiä 6 kpl ja ainakin poikien puolella seinä oli täynnä ”kirkkoveneitä”. Nikkilän Saima pissasi pulpetin alle. Kun häntä siitä vähän toruttiin, oli selitys se, että hän pelkäsi puuseen jyrkkiä portaita!

Toisella luokalla ei enää ollut aamu- ja iltavuoroa, koska tiloja ja opettajia oli nyt riittävästi. Tällaista muisteli
Eero














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti