OMENAVARKAIS

…mut ko siint on mänt jo kymmenii vuosiij, rohkijaa niist jo haastaakkii! Varsikii, ko nykyjää on asumise kohal semmone city, jot hyvä jos omenii näkkee ees toril, ei juur muuval lähellää. Siel sit kyl onnii sevverra, jot liäkäär pyssyy loitol, jos kuka siihe muka uskoop. Mie en, ko ain oon koittant omenii syyvvä, vaa siltikkii joka vuos kutsuut tarkastuksee ja lääkärtätil kopeloitavaks. Vaik hyvähä se sekkii on, ko niim monast ja usjat immeiset kyselööt jot mitä siul kuuluup? Sej jälest ko sain tään kuulokonnee, mie oon sanont, jos hyväst kuuluut kaikk haastit, mutt jos sie vointiloit meinasit, niiv vast helmikuul antoit aikaa syynii Terveyvekeskuksihe!

Mut niis omenoist lisää. Mie ku elin lapsuuve iha umpimaaseuvul ja – niiko muistanetkii – jot itäsel puolel isämmaat, nii olhaa siel talolois puutarholoi siin pihojee vierel. Meil ei olt, ko pihamaaki ol armeija kirjolois ja pelkäl hiekal tehtynt. Eikä olna iha naapurloiskaa, ko hyö olliit samammoisii parakkiasujii, niinko myökii. Mut ei huolint kulkee ko virsta-par, niij jo löytykii. Tääl lännes, mis nykyjää elämäin kuleksii, ei taijate älytäkkää, jot semmosii omenoihe viljelijöit, heit ei olna siel sit ensikää, semmosii, ku olisvat siint saant tuloloit. Niinko tääl näkkyy olova.

Pihapiiri puutarholois kasvo enimmäksee alt kymmene puuta ja harval ees monnii lajiloi; sammoi maatijaisii, ko talos ol aint olna. Olhaa joku jo oppint varttammaakii, vai miteviisii ne jalostamist nimittiitkää, jot saisiit makijampii lajiloi, kestäviihä nää vanhat kyl olliit, mut pienii ja happamiikii monast.

No, ko ei olna ommii omenapuit, eikä monastkaa niit omenii mistää saatuntkaa, nii myöhää naapuripoikii kans lähettii semmosii etsimää. Kuka se nyt yksinnää – rosvoretkilöil! Ei oikei olna viel iltapimijöi suojaks, mut tiijettii, jot Piippu-Kallen pihast ei nähnt sil kulmal, jos heijä omenapuusa kasvoit. Siin ies ko ol iso navetta. – Piippu-Kalleks olliit isännän nimitänneet liej jo aikoloihe alus, ko Kallel ol yleaikaa piippunysä suupieles roikkumas. Väärävartine ja pikisel pienel kopal, eikä siin taint tulta kovast ussei ollakaa, mut taskuloihee hää ei sitä raaskint työntää – liekö yökskää – ja taskushaa piippuu ukot piteliit kessuttelusa välaikoin. Kallel ol miuikkäin poika, samal luokal koulus ja sikskii monast mukan mei koiruuksis. Nytkii hää ol meil etuvartijos. Et ko sovittun aikan oltii heijä riihe takan oottamas, niin tää Akust, hää meil merkkas, jot millo muu väk ol jo sisäl taik muis semmosis tekemisissää, jot ei pitäs sin naveta suunnal kukkaa olla hetikoht tulemaskaa. Ja siint käen heilautuksest myö kaik kolme lähettii hiipimää just niinku James Cooperi romaanis tää viimein mohikaani. Selkää piettii kyttyräl ja muka katottii koipiloihe, jot risut ei rapajais katketessaa. Elä mittää, koht oltii kivinaveta nurkal. Siint kurkistus ja rynnäkköö. Ja siin se virhe tais just ollakii! Ei ennätetty ko avittaa yks Masa sin alimmil oksil omenoit puottammaa, jot oltasii koottu niit säkkii, mikä ol ”löyvetty” sarraime oviloihe luont, sisäpuolelt. Liekö niit ensimmäisii omenoit viel ennätetty alkaa maast noukkimaakaa, ko siin navetan nurkal seisokii tää Kalle. Ilma piippuu, taik oikiist kahel piipul varustettun semmosel Husovarma-haulikol! Olkoon se Akusti merkkilöinee olna joteskii erj’olone ku muuto, vai mist ol Kalle arvant assiin, mutt kovast ol isäntä tomerast kyselemäs, jotta mitteekä poijjaat?

Ei myö saatunt sen enempää selkää, ko haulikost’kaa, jossa ol olna suolapanoksii, ties Akust, mut nii kottii ko opettajalkii asja tul tiivvoks! Ko myö oltii koulust nii kovast tykkäävinämmä, jot oltii kai kahtennain päivän siel luokas, muihe jo lähettyy, pulpetiv vierel seisomas. Ja ite johtajaopettajal olj jonnii kokkeihe tuloksii tutkimist sammaa aikaa häne oman pöytäsä takan.

Ei se nyt taint ainooks samaoloseks reissuks jäähä, mut semmost säikähyst ei kyl millokaa muullo oo tarvint kokkee, eikä kyl koulus seisookkaa. Siint aiheest! Ja tälviisii seittemise kymment vuot jälkkättee muistelminenkii tuntu mukavalt; ko samal ol torilt ostettui paikallissii omenii tehostamas muistii, jot mille ne muka olliit sillo muino maistunt. Tai sit ko jostai oltii onnistuttu omenii saamaa! Iha rehellisesst!

Ja kyl miust onkii mukava tapa ja tuhlaamistkii jarruttavvaa, ko katuloihe ja teihikii varsil näkkyy ilmestynnee ylmääräsil omenil uusiokäyttöö, mikä tämmösel netist lainatul kuval näytettäkköö:

                                                            

PS. Sanomalehti Itä-Savon lukija kysyi 13.9.2018:
       Tuleeko omenoiden varastamisesta sakkoja?

”Omenakausi on nyt parhaimmillaan, ja puiden juurilla riittää herkkuja vaikka kuinka.

Mutta mitä jos houkutus käy liian suureksi napata saalista naapurin puun alta? Aika on juuri nyt otollisin omenavarkauksille, kun helppoja ja suojaamattomia kohteita löytyy lähes joka puolelta.

Itä-Suomen poliisin rikoskomisarion mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole varkaus, vaan näpistys. Tapaus voisi muuttua varkaudeksi, jos varastettavien omenoiden arvo nousisi yli tuhanteen euroon.

Myös rangaistuksen eli sakkojen koko määräytyisi varastettavan määrän suuruuden mukaan.

Komisario kertoi, ettei heille ole kirjattu yhtään omenavarkautta, eikä hänelle tule mieleen yhtään tapaustakaan aiheesta.”