lauantai 18. elokuuta 2018

Pääskyset



Nuoruudessani näin hyvinkin paljon pääskysten elämää. Kotini oli koivikon suojassa. Ilmeisesti tämä aiheutti sen, ettei pääskyset pesineet kotini räystäiden alla. Sen sijaan rajanaapurin räystään aluset oli pesiä täynnä. Pesän rakentamista auttoi hyvinkin paljon rapattu rakennelma. Siihen tarttui hyvin materiaali, jota lintu käytti pesän rakentamiseen. Pitääkö paikkansa, että ainekset koostuvat syljestä ja savesta. Pesän väri ainakin viittaa siihen ja viisaammat ovat niin kertoneet.

Päivät pitkät linnut keräsivät ruokaa itselleen ja poikasille. Ruokaa riitti ”pilvin pimein”, ainakin ihmisten mittapuun mukaan. Pääskynen kuuluu pelkästään lihansyöjiin, tarjolla on ”fileitä” kärpäsistä ja muista siivekkäistä hyönteisistä. Minä en ainakaan ole nähnyt pääskysten aterioineen maassa tai puissa. Itse saalistaja ei montaa grammaa paina ja saalistettavat vielä vähemmän. (Sellaiset ötökät kun mäkäräiset ilmeisesti painavat ”hirviän” paljon, ainakin siltä tuntuu, kun ne vievät kimpaleen käsivarresta ruokailupaikalleen. Tunne ainakin on sellainen.)

Pääskysille voi tehdä johonkin ladon seinään rivitalon. Mutta lentoaukko pitää olla kulmikas ja sitä ei saa laittaa yksiön keskelle vaan ihan yläkulmaan. Pääskysellä on omat vaatimuksensa rakennuksen suhteen. 
(BirdLife Suomi ehdottaa myös tällaista avustamista: 
"Räystäspääskyn pesänrakennusta voi auttaa kiinnittämällä ylös seinään höyläämättömän laudan, jonka päälle pääsky voi rakentaa pesänsä. Lisäksi pihapiiriin avoimelle paikalle voi tuoda pesänrakennusaineeksi savea, joka pidetään kosteana.")

Ehkä sitä tuli ihmeteltyä miksi jonain päivänä pääskyset leijailivat ja syöksyivät hyvinkin matalalla. Yläilmoilla ei ollut saalista. Matalapaineen alla hyönteiset laskeutuvat alailmoille ja pääskyset niiden perässä.

Tänä vuonna en ole nähnyt yhtäkään pääskystä, en ainakaan tunnusta nähneeni. Ei pääskyt täällä korvessa viihdy, mutta on tuossa lähistöllä lampi, jonka yläpuolella muutama pääskynen on liidellyt. Pesät ilmeisesti on rakennettu hiekkakuopan koloon?


Pääskysten joukkokuolema!

Tällaisen kuoleman yhdeksi todistajaksi tulin joskus 1957– 58. Olin silloin Helsingin kaupungin liikuntatoimen huoltopuolella töissä. Työporukka rakensi ja huolsi liikuntapaikkoja. Esim. pallokentän katsomo tehtiin silloin. Sain tehtäväksi kaivaa vedenottopaikan eli kaivon eräälle uimarannalle, jonka nimeä en muista. Santahaminan suunnalla meren rannalla ko. paikka sijaitsi. Epäilin suuresti tulevan veden laatua, minusta vesi tulisi maistumaan suolaiselta. Kaivon kohdan paikansi uimarannan valvoja. Rannan tuntumassa hänen vihkisormuksensa aloitti narun nokassa tekemään pyörivää rinkiä. Siihen kaivo väkisin kaivettiin ja renkaat asennettiin. Se oli todella väkisin kaivamista. Varsin nopeasti vesi tuli esille ja sen myötä lapioitavaa. Olisiko pumpun nimi ollut Ratko, jonka avulla työ lopulta onnistui. Makeaa juomakelpoista vettä saatiin muutama metri merestä. Sinä vuonna oli varsin kelpo kesä. Elettiin elokuun loppu puolta, uimareita kävi harvakseen. Haarapääskyset olivat ottaneet rannan omakseen. Pesien paikasta ei ollut aavistustakaan, mutta ilmeisesti linnut saivat mahansa täyteen. Tietenkin poikaset olivat isoja ja varmasti olivat saaneet voimia muuttaakseen maille kaukaisille. Ilmeisesti lähdön hetki olisi aivan lähituntumassa, lämmintä tuntui piisaavan, mutta uimavedet olivat jo viileät. Muistan sen siitä kun kävin uimalla hakemassa uimaponttoonit rantaan. Sain lauantaipäivän vapaaksi siitä työstä. Kuorma-auton ei tarvinnut lähteä hakemaan varikolta venettä.

Yöllä oli ollut halla yö. Aamulla kun tultiin viimeistelemään kaivon ympäristöä näin katastrofin pääskysten muodossa. Ensi vaikutelma oli, että pääskyset olivat tuupertuneet horroksissa hiekkarannalle. Elottomia ne kuitenkin olivat.

Tietenkin alkoi arvelu mikä ne oli tappanut? Olisiko saaneet jotakin myrkkyä? Rannan vahti, opettaja ammatiltaan, varmaankin kuolinsyyn keksi. Ensimmäisestä pakkas- eli hallayöstä joukkokuolema johtui. Hyönteiset olivat loppuneet ilmasta ja sen myötä saapui nälänhätä. Pääskysten voimat kuluivat tyhjän perään lentäessään ja nälkäkuolema oli seurauksena. Tämä oli maalikkojen päätelmä, joka tuntui loogiselta. Opettaja otti ja lähetti lintuja tutkittavaksi. Lopullista selvitystä en saanut nähdäkseni.

Kovan kohtalon olivat lintuparat joutuneet kokemaan.
 Niilo















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti