LAURI VIITA JA MUSTA KUULA -SANAPELI?

Kirjassa Luojan palikkaleikki, kerrotaan runon ja proosan taitajasta Lauri Viidasta. Hänen runojaan on sanottu suuhun sopiviksi, sillä ne soveltuvat erittäin hyvin ääneen luettaviksi ja lausuttaviksi. Kirjan nimi on peräisin Moreeni-romaanista, jossa nämä sanat kuvasivat vanhan Pispalan asemakaavaa – tai sen puuttumista.

Viidan kielellinen palikkaleikki on sangen monivivahteista. Viita oli rakentaja, ja kielen kirvesmies. Hän uudisti kieltä, työsti sanojen sävyjä ja veisti niiden muotoja ja merkityksiä kulloisenkin tarpeen mittaiseksi. Tekstejä lukiessa kokee yllätyksiä, sillä Viidan tyyli muuttuu äkkiä paatoksellisesta ironiseen, traagisesta lakoniseen tai päinvastoin.

Teksteissään Viita käsittelee kansallisia ja historiallisia voimavirtoja, tai tavoittelee laajenevan avaruuden avaria ääriä samalla luontevuudella, millä hän kuvaa pispalalaisen perheen arkea ja kanssakäymistä kodissa ja pihapiirissä.

Uusi elämäkerrallinen aineisto on tuonut lisää tietoa Viidan kehityksestä nuoresta ylioppilaasta kirjailijaksi. Hän kirjoitti yli 200 kirjettä ja korttia pispalalaiselle tyttöystävälleen, sittemmin vaimolleen Kertulle vuosina 1938-1944. Tarkkanäköisen ja älykkään nuoren miehen into ja kiinnostus kieleen ja kirjoittamiseen tulee niissä jo varsin voimallisesti esille.

Viidan myöhemmät sanaleikit ja kielen muotoutuminen ovat läsnä jo varusmiesajan ja sotavuosien kirjeissä. Hän jopa kehitteli sanapelin, jossa yhden suomen kielen sanan kirjaimista oli luotava mahdollisimman monta sanaa. ”Vammelsuunjoesta” tuleva kirjailija sai muodostettua 71 sanaa. Aila Meriluoto on myöhemmin kertonut, että lasten tultua leikki-ikään, koko perhe harrasti innokkaasti sanapelejä ja riimileikkejä, ja ratkoi sana-arvoituksia.

Ne jotka nykypäivänä pelaavat Mustaa kuulaa kotona, muistiryhmissä tai muistikerhoissa, ja osallistuvat Musta kuula -turnaukseen, kehittävät siis aivojensa kielellisiä alueita oivallisen ja tehokkaan sanapelin avulla. Rohkenisiko siis hieman kieli poskessa heittää läppää ja retostella sillä, että jo Lauri Viita pelasi Musta kuula -sanapeliä, tullakseen kirjailijaksi?

Kielellistä akrobatiaa osoittaa myös Viidan laatima salakieli, jolla hän kirjeissä kiersi sotasensuurin määräyksiä, ja kertoi vaimolleen kulloisenkin asemapaikkansa. Yliviivauksella merkityn (±) kohdan jälkeen vaimo saattoi ryhtyä muodostamaan sanojen alkukirjaimista paikkakunnan nimeä. ”Kun aika uusi koittavi, onnen lemmen ankkuri, taas pintaan isänmaan lujaan, syvään kaivetaan”. Oltiin siis Kaukolassa, ei vain siellä jossakin.

Tästäkin ”salakielestä” saattaisi joku muistiryhmien vertaisohjaajista kehittää nokkelan ja mielenkiintoisen tehtävän muistiryhmien käyttöön.

Toivotan sytyläisille hyvää alkanutta vuotta 2017 ja hyviä Musta kuula -pelihetkiä!

Jussi Malminen

Jussi on toinen Musta kuula -pelin keksijöistä,
salolainen, kuten keksijäkaverinsakin.

PS. Lisää ajankohtaisuutta tämä Jussin postaus saa siitä, että nyt maanantaina 30.1.2017 ovat juuri SYTYn perinteisen Musta kuula turnauksen välierät käsillä ja seuraavana lauantaina, 4.2. vuorossa se tämänvuotisen turnauksen Grande Finale! Molempina päivinä passaa tulla katsomaan, kuulemaan ja kannustamaan – sekä myös omakohtaisesti kiinnostumaan!