Herään aamuyöstä, ulkona on yli
20 astetta pakkasta. Näen sieluni silmin valkoiset hanget, joihin kuutamo luo
valoaan ja varjoaan. Upean näköistä, suorastaan kylmän näköistä! Sinertävä
hohde loistaa pimeässä.
Sängyssä maatessa mietin, kuinka
lumi narisee kengissä. Ääni on toisille juuri se talven ääni, minulle se
tuottaa vaikeuksia. Kylmät väreet menevät selkäpiissä ja hampaissa vihloo.
Silti se on pakkaseen ja talveen kuuluva ääni.
Makaan lämpimässä pesässä
sängyssäni ja pohdin, että kyllä sentään on ihmisen hyvä olla. Lämmin
untuvatäkki takaa lämmön, oma rakas vieressä takaa turvallisuuden ja hiljaisuus
ympärillä luo kiireettömän olon. On siis hyvä olla, vaikka olenkin aamuyöstä
hereillä ja se kostautuu päivän mittaan.
Talven tuntu saa mielen palaamaan
lapsuuteen ja sen pakkaspäiviin. Silloin ei pakkasyönä unelmoitu, vaan
nukuttiin väsyneenä päivän touhuista. Oli tehty lumilinnoja, leikitty
lumisotaa, ryömitty lakana päällä hangessa vakoilemassa isoveljen
riiuureissuja, laskettu pulkalla, hiihdetty, luisteltu, lasketeltu, kelkkailtu…
Tehty kaikkea sitä, mitä vain talvella voi tehdä!
Aikuisena, valvoessani
pakkasyössä mietin, kuinka helppoa on olla, kun on keskuslämmitys. Ei tarvitse
herätä aamulla sytyttämään tulia hellaan, ellei halua. Lämmintä vettä tulee
suihkusta ja vessakin on sisällä.
Pakkasyönä huomaan unelmoivani
lämpimistä asioista: omasta rakkaasta vierelläni, untuvatäkistä, takkatulesta,
lämpimistä lasten vartaloista kainalossani, ihanista villasukista. Kyllä elämä
on ihanaa!
Päivi
Lumi narisee juu, hienoa kun on talvi ja ne 3 muuta vuodenaikaa
VastaaPoista