lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ennen asuin Lintukodossa

Uutta pesintäkautta odotellessa muistelen yhteiseloa harmaasieppoperheen kanssa edellisessä asuinpaikassani. Keväisenä päivänä töistä palatessani huomasin jotain uutta ovikranssissa. Kranssi oli järviruo’osta punottu melko paksu kooltaan. Siihen oli ilmestynyt jotain lisää. Pikkuhiljaa huomasin siihen rakentuvan linnunpesän erilaisista luonnon rakennusaineista ja pätkästä C-kasetin nauhaa. Eräänä päivänä sitten tutustuin pesän rakentajaan. Ensin ihmettelin, minkä lajin lintu oli kyseessä, Etsin sitten netistä vaihtoehdot ja päädyin harmaasieppoon. Tätä tuki myös pesäpaikan valinta, avoimet lentoreitit 180 astetta, puusto lähellä.

Yleiskuvaus: Vailla silmiinpistäviä pukutuntomerkkejä oleva harmaa pystyssä seisova sieppo. Päältä ruskeanharmaa, alta vaalea, rinnassa epäselvää viirutusta. Siivet ja pyrstö pitkät, pää suhteellisen iso ja pyöreä.

Kuva 1. Harmaasieppo


Olin hankkinut digipokkari-kameran ja nyt tarjoutui hyvä tilaisuus seurata pesinnän kulkua.   

Kuva 2. Pesä kranssissa
                                                                          
Pesä oli sen verran korkealla, etten nähnyt sinne. Kättä nostamalla sain otettua kuvat. Töihin lähtiessäni otin kameran valmiiksi käteen ja nappasin mennessäni päivä kuvan. Ei mennyt montaa päivää, kun ensimmäinen muna ilmaantui. Niitä kerääntyi kaikkiaan neljä. 

Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 2–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 12–14 vrk. Pesäpoikasaika 10–16 vrk.

Elimme sopuisasti rinnakkain. Sieppo sai munia ja hautoa rauhassa. Kotiin tullessani pysähdyin parin metrin päähän ovesta ja jutteli siepolle: tulisin kotiin, jospa lentäisit hetkeksi tuonne kuusenoksalle. Pääset sitten takaisin pesään, kun olen sulkenut oven. Niin sieppo lennähti oksalle, minä menin sisälle ja sieppo palasi pesään.

Kuva 3. Siepon munia 6.6.

Olin kertonut töissä koko porukalle siepon pesästä. Yleisin kysymys oli aamuisin ”Mitä siepolle kuuluu? Postinjakaja oli hengessä mukana. Hän ei enää laittanut postia lokeroon, vaan toi suoraan pöydälleni. Hän halusi nähdä uusimman pesäkuvan. Oli mielenkiintoista seurata, miten poikaset kuoriutuivat ja kasvoivat. Ne saivat untuvia ja pieniä höyheniä ja vihdoin pieniä sulkia.

Kuva 4. Siepon poikaset 23.6.

Seuraavana aamuna kuvaa katsoessani totesin pesän olevan tyhjä. Naapuri kertoi, että edellisenä päivänä oli varisparvi lennellyt pihassa ja raakkuneet äänekkäästi. Minua suretti kovin. Olin niin odottanut poikasten ensilentoa ja maailmalle lähtöä. Mutta luonto on hoitanut asiat näin. Yhden lajin elämä on toisen lajin ravintoa. Muistelen näin vielä vuosien kuluttua elämää lintukodossa.

Eila

Kuva 5. Tyhjä pesä 24.6.

Kursiivilla lainatut kohdat ja siepon kuva; Luonto-Portti.