Kynttiläillallisen dramaattinen päätös

Jonkin aikaa seurusteltuani erään daamin kanssa hän alkoi kitistä, että kaikki MUUT miehet vievät seurustelukumppaninsa kynttiläillalliselle. Tämä on seurausta liiasta amerikkalaisten tv-sarjojen katselusta, jossa daami viedään kynttiläillalliselle.

No, joka tapauksessa nöyränä poikana päätin toteuttaa vihjailut viimeisen päälle. Ilta päättyi kuitenkin daamin kohdalla sairaalan teho-osastolle. Arvatkaa vaan, jatkuiko seurustelu.

Sitten asiaan. Järjestin siis meille pöydän viimeisen päälle hienossa ja kalliissa paikassa kynttilöineen kaikkineen. Pukeuduimme kauniisti kuten kuuluu ja tarkoituksena oli syödä maukasta illallista.

Jostain käsittämättömästä syystä daami otti suuren riskin eikä kertonut minulle, että hänellä on tuoksuallergia. Kynttilän, ruusun ja partaveden tuoksu on varma yhdistelmä kohtaukselle.

Jonkin aikaa alussa meni hyvin keskustellessa niitä näitä ja ruokaa odotellessa.

Sitten yhtäkkiä alkoi ko. daamin hengitys käydä vaikeaksi. Onneksi henkilökunnassa oli henkilö, joka tiesi mitä on tapahtumassa ja hälytti apua.

Kuten laulussakin sanotaan: ilta oli pilalla.

Pääpiirteittäin loppu hyvin kaikki hyvin.

 

JUPE                                       

Kesäloma

 

Kesäloma on sana, jonka suloiset soinnut ovat hunajaa korville.

Mennyt vuosi on ollut henkisesti raskas. Työ, josta olen nauttinut ja rakastanut on käynyt haasteelliseksi toteuttaa kaikkien rajoituksien rokottaessa toimintaa.

Olen ihmisenä sellainen, joka on parhaimmillaan, kun on paljon elämää, haasteita ja tekemistä ympärillä. Tämä ns. laakereilla olo ei ole minun juttuni, toiminta on niin pientä ja kaikki suunnitelmat kaatuvat kuin korttitalo yksi kerrallaan epidemian jatkuessa. Toivon että syksyllä päästään aloittamaan loman jälkeen työt entiseen malliin.

Olemme mieheni kanssa rakastaneet reissata aina kesällä ulkomailla, mökillä sekä kutsua vieraita ja käydä itse kyläilemässä ystävien luona. Kotona makoilu ei ole lomallakaan minun juttuni.

Tänä vuonna työnantajani antoi mahdollisuuden vaihtaa osan lomarahoja vapaaksi ja tartuin syöttiin heti. Arvostan tätä elettä suunnattomasti. Eli tänä kesänä kirmaan kesälaitumilla pidempään kuin normaalisti ja pyrin tekemään kaikkea kivaa ilman suunnitelmia.

Pyöräily, meri, pitkät kävelylenkit, terassit ja kahvilat tulevat mökkeilyn lisäksi varmasti kuulumaan kesäpäiviini koko loman ajan.

Lapsena sitä oli lomalla ”helkahuoleton”. Ei stressiä, kaikki oli kivaa ja parasta oli viettää sitä aikaa vaan touhuamalla kavereiden kesken. Maalle mentiin kesäksi ja palattiin, kun koulut alkoivat.

Tavoitteena on löytää tämä sisäinen lapseni ja nauttia kesästä oli sadepäivä tai paistaa aurinko. Sää on vain pukeutumiskysymys.

Syksyllä sitten palataan asiaan, miten onnistuin tavoitteessani ja miten sain lomani kulumaan ilman suunnitelmia ja tekemättä mitään ihmeellistä.

Nautinnollista kesää kaikille!

T: Minna

Nojatuolimatka pihan perälle

 

Hei siellä ruudun takana! Tämä on Allun Aurinkotuolin järjestämä nojatuolimatka ihan pihalle. Avaa siis ylin paidannappi, kääri hihat ja heitä kengät jalasta. Sitten voitkin nojata sopivasti taaksepäin ja heittäytyä matkaan.

Ensiksi laskeudutaan rappuset alas. Hieman ovat kuluneet nämä portaat, joten varotaan ettei tehdä turhia sivuttaisliikkeitä. Piikki jalkapohjassa voisi olla kohtalokas tähän aikaan päivästä. No niin, turvallisesti hiekalla! Tuossa oikealla näkyy pihan suurin ja kaunein kukkapenkki. Niin, kyllä, hyvä herra ja rouva siellä, se todellakin on myös ainoa kukkapenkki. Kuunliljaa etualalla, sitten korkeampia liljoja. Puutarhuri on tainnut olla hieman huolimaton, kun tuo punainen tuolla ei suinkaan ole kukintoa vaan liljakukko. Onneksi ylväät pionit tuossa vieressä peittävät suuremmat epäkohdat. Muutama pionituki ei kyllä olisi pahitteeksi, kun nuo kukat aukeavat. Jaaha, eteenpäin! Penkissä näkyy olevan myös jotain syötävää, nimittäin persiljaa. Liljat jatkuvat, ja sitten siellä näkyy suopayrttiä. Sen juurakoista voi innokas matkaaja tehdä vaikka saippuaa, kuten nimikin vinkkaa. Suopayrtin armoille ovat joutuneet akileija ja särkynytsydän, mutta sieltä silti heristellään reippaasti kukintoa naapurille eikä anneta periksi.

Kivien reunustamaa polkua eteenpäin. Kivilläkin saa kävellä, mutta nilkkojen muljauttaminen on kielletty! Vasemmalla on penkki, jos joku jo haluaa levähtää. Siitä vierestä voi napsaista vähän sitruunamelissan lehteä suuhun ja jos pää alkaa painua käsien varaan, alaviistossa voi silmäillä suloista kissankäpälää, jonka lehdet ovat kuin samettia. Tuossa olisi metsämansikoitakin! Luulenpa että heinänkorsia löytyy kohta, niin halukkaat voivat sitten myöhemmin palata keräämään itselleen oman mansikkaheinän.

Tässä on nyt jokin muinaismuisto. Kertovat, että muutama talvi sitten lunta oli paljon, ja kun yllättäen tuli suojakeli, ei talonväki ollutkaan muistanut luoda lunta kasvihuoneen katolta. Se oli entinen kasvihuone sitten se. No kyllä tämä todella muistuttaa kasvihuoneen pohjaa. Mutta mutta, kaikesta purkurimasta ja roinasta huolimatta tuolla kasvaa jotakin? Kyllä! Siellähän on pitkää kurkkua ja avomaankurkkua! Rikkaruohot näyttävät viihtyvän myös mainiosti, ja tuo pitkä taitaa olla rakuunaa. Makuanalyytikkomme matkassa arvelee, että se on venäläistä rakuunaa, hienostunut ranskalainen ei ehkä näin villeissä olosuhteissa viihtyisi. Onpa tässä sievästi tarjottu koti myös muurahaisille, joilla riittää tekemistä kurkuntaimien häiritsemisessä. Hus hus, eipäs kiipeillä varpaille! Nyt äkkiä seuraavaan kohteeseen...

Marjasato täällä Allun Aurinkotuolin kohteessa tulee tänäkin vuonna olemaan hillitön. Kuulemma joskus on tilattu vuotta, jolloin ei tulisi kuin sen verran minkä heti saa syötyä, mutta eipä sellaista vuotta vielä ole näkynyt. Ainakin punainen ja musta viinimarja viihtyvät, valkoistakin tuolla kurkistaa. Otetaanpas maistiaiset! Mmmm...eikun hyi! Onko joku matkaseuralaisista päästellyt pahoja henkiä? Ahaa, vedetään syytökset takaisin ja otetaan suurennuslasit takataskusta. Tuossahan on lude. Näyttää närkästyneeltä, joku taisi työntää näppinsä vähän liian lähelle. Ei ihme, että ilmoille pöllähti kunnon hajupilvi. Peräännytään varovasti, ja jatketaan matkaa eteenpäin muina miehinä.

Viimeiseksi voitaisiin vielä käydä lammella. Matkanjohtaja suosittelee nyt pukemaan kumisaappaat jalkaan ja heittämään sadeviitan harteille, viimeinen osuus tulee olemaan hikinen ja polttava. Auts, auts! Unohtiko joku varusteet? Juurihan varoitettiin, että tulee olemaan polttavaa. Tässä lammen lähettyvillä on nimittäin nokkosviljelmä, josta alkukesällä kerätään pieniä maukkaita nokkosia pannulle ja pataan. Nyt on päässyt viljelmä jo miehen mittaan, ja polttelee ärhäkkäästi varomattomia ohikulkijoita. Siinä on paikallinen puutarhuri säännöllisin väliajoin polttanut omaa nahkaansa otsaa myöten, kun on mennyt työntämään nokkansa toisten, eli nokkosten, asioihin. En ole kyllä ihan varma oliko järkevää pulahtaa sinne lampeen vilvoittelemaan, nyt on poltteen lisäksi hipiällä kauniin samea väritys...

Olipa reissu! Näin kuuman ja hikisen retken jälkeen matkanjohtaja suosittelee kunnon nesteytystä raikkaalla limonaatilla ja jäätelöllä. Tavataan ensi kerralla!

Terveisin Allu alias Auli omasta aurinkotuolistaan

Naapurituki!

Koronaepidemia on täyttänyt vuoden jo aikoja sitten. Ihmiset syyttelevät toisiaan ja eivätkä sitten itsekään usko annettuihin koronan torjuntaohjeisiin. Ei uskota virustartunnan todelliseen sairastumistehoon. Pahimmassa tapauksessa potilaan loppu on kuulemma jopa erittäin kivulias.

Olen sen ikäinen, että jo muutenkin kuntoni on laskusuunnassa. Siksikin koetan mahdollisuuksieni mukaan noudattaa annettuja torjuntaohjeita. Maski on varmasti hyvässä käytössä niin kuin käsien pesukin. Pesutoimitus vaatii huolellisuutta, saippuaa ja lämmintä vettä sekä aikaa; alussa neuvottiin, että niin kauan täytyy niitä pestä, että ennättää kahdesti laulamaan ”jänis istui maassa…”!

Olen kuullut, ettei virus itsestään liiku, mutta ihmiset kuljettavat sitä paikasta toiseen mukanaan. Kuinka nopeasti tämä tapahtuu, siihen en ole kuullut vastausta. Oma itämisaika sillä kuitenkin on.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole opettavassa, eikä neuvomassa mielessä tehty. Jospa kuitenkin tämä aiheuttaisi jonkinlaista mielenkiintoa lukijalle.


Naapuriapu ja tämä koko maailman vitsaus


Vuodesta 1980 lähtien olen asunut Halikon Märynummella. Ensiksi vuokralla 1983 omakotitalossa. Muistan, miten tuttavani kertoivat tietävänsä, kuinka “sisäänpäin lämpiävä” Märynummi on. Tähän päivään itse en ole tällaista huomannut. Tosin alueella moni on saanut elantonsa hoitoalalta, eli suu supussa kun “vieras” keskustelua kuuntelee. Me “vieraat” kun tahdomme olla hieman uteliaita. Maailma ja käytäntö on hoitoalallakin muuttunut ja siinä samalla sairaalat tavallaan supistuneet, kun erikoistutaan. Ei sellaista kunnansairaalatyyppistä liene enää missään, eri nimikkeillä vuodeosastoja ja erikoissairaaloita; jopa yliopistollisten yhteydessä.

Tyytyväisyys kotiseutuun on vain vahvistunut. Täällä on miltei kaikki tarpeellinen. Hyvät mahdollisuudet harrastaa liikuntaa uiden tai poluilla. Salon alue on kokonaisuudessa pihi lumen suhteen.

Ja naapuriapua saa tarpeittensa mukaan – pihasiivouksesta tietokoneongelmiin ja ostosten noutoapuun. Kyllä meidän kelpaa nykyisin elellä ja rajoittaa kaikki tarpeettomat kontaktit kanssaihmisiin, että pääsisimme mahdollisimman pian taas takaisin totuttuun ja enemmän vapauksia tarjoavaan päiväjärjestykseen.

Niilo

KUINKA SAIN UNIAPNEADIAGNOOSIN - JA MITÄ KAIKKEA SITTEN…

Taikka tietenkin lienee viisainta katsella ensin esitietoja, sellaisiahan lääkintäalan henkilöstökin aina kerää haastattelemalla potilaan tilanteen pohjaksi:

Jo reilusti yli 10 vuotta sitten silloinen lääkärini totesi olevansa valmis kirjoittamaan lähetteen yöksi Paimion sairaalaan, jossa tehtiin unirekisteröintiä TYKSin alueen ’kuorsaajille’. En ollut juurikaan innostunut, vaikka luonani yökylässä ollut siskoni kertoi valvoneensa lähes koko yön, jännittäessään, että jatkuuko hengitykseni, kun se ihan selvästi katkeili – usein ja äänekkäästi!
Ja niinpä se silloin jäi…

Viimeisen vuoden, parin aikana kuitenkin alkoi ’normaalin’ TV:n iltakatselun aikaisen ’pilkkimisen’ lisäksi väsymys ottaa lisääntyvässä määrin aikaa pois vuorokaudestani niin, että päiväunista saattoi muodostua jopa kolmituntiset, eikä oikeastaan pirteän olotilan hetkiä pystynyt lainkaan huomaamaan. Kun vielä kuulin, että sen rekisteröintiyön voi hoidella omasta sängystään käsin, niin avauduin asiasta vuosikontrollissa nykyiselle terveyskeskuslääkärille. Ja siitä se sitten lähti… lähete.

Sen perusteella sain kutsun TK:n aikuisneuvolaan, jossa esiteltiin ja opastettiin käyttööni annettava laitteisto suppeaa yöpolygrafiaa varten. Asianmukaisesti salkkuun pakattu laitteisto oli selkeästi käyttöön otettavissa ja ’päälle puettavissa’ seuraavan yöni tapahtumien seurantaan: nukkuma-asennot, kääntyilyt, kuorsaamiset, heräilyt, hengityskatkot ja ties mitä kaikkea tuo laite tallensi muistikortille. Aamulla kaikki pakattiin takaisin salkkuun ja palautettiin TK:seen, jossa muistikortin tiedot purettiin ja lähetettiin Helsinkiin kliinisen neurologian erikoislääkärille asiantuntijalausunnon saamiseksi. (”Tässä rekisteröinnissä todetut löydökset sopivat vaikeaan uniapneaan – AHI 47… Suositellaan keuhkosairauksien erikoislääkärin konsultaatiota.) Ja sitten TYKSin Salon sairaalan keuhkosairauksien osaston kutsulla jatkosyyniin, jonka jälkeen odottelemaan mitä tuleman pitää. Tiedossa oli, että hengityslaitehoito olisi se, josta oletetaan olevan apua. Eikä aikaakaan, kun TYKS lähestyi kutsukirjeellä saapua Turkuun CPAP-laitehoidon aloitusta varten!

Jälleen asiansa osaava hoitaja opasti käyttööni luovutettavan ResMed AirSense 10 AutoSet-laitteen ja mittailujen tuloksena siihen liitettävän ResMed AirFit F30i-kokomaskin käyttöön. Myös paljon tietoa käytiin lävitse hoidon toimivuuden edellytyksistä, josta kaikesta sain mukaani vielä melkoiset pumaskat painettua sanaa.

Kun luontaisesti kaikki tekniset härpäkkeet ovat kuuluneet kokeiluihini ja kiinnostukseni kohteiksi, ei tämänkään kotona pakkauksistaan purkamisen jälkeen kauaa teorioita ihmetelty, vaan oltiin heti käytännön kokeiluissa. Olin ennakkoon jo melko reilun ajanjakson ollut SoMessa mukana Uniapneetikot (G47.3 Uniapnea) -vertaisryhmässä, jossa saaduista kokemuksista lukemani kertomiset olivat tehneet asiaa huomattavasti tutummaksi, myös lähipiirissä useamman tällaisten laitteitten kanssa elävien tuttavien vertaistuesta olin myöskin päässyt nauttimaan. Mielestäni noilla ohjeilla ja oikealla, ennakkoluulottomalla asenteella tuntui, että olimme lähes vanhoja tuttuja – minä ja maski. Yhden päivällä toteutetun ’koemakaamisen’ jälkeen olen tätä kirjoittaessani jo jokusen yön nautiskellut CPAP-laitteen automatiikan avusta hengityskatkoksien poistamiseksi.

Laitteen valmistaja/maahantuoja tarjoaa myös tietoteknistä seurantaa, josta pääsee itsekin näkemään, kuinka hoito edistyy – ainakin laitteen kirjaamien tietojen valossa. Nuo samat tiedot laite toimittaa langattomasti myös TYKSille, joista siellä pysytään tilanteen tasalla laitehoidon toteutumisesta sekä laitteen käyttötunneista ja kunkin yön arvoista. Mobiililaitteella taikka tietokoneella pääsee liittymään myair.resmed.eu -sivuston seurantaan, josta saa viimeisimmän yön tiedot katseluunsa, sekä keskiarvot eripituisista jaksoista sen laitteen käytöstä kirjattuna.

Ensimmäinen yöni näytti tällaiselta:

Tiedän aika monen tuskailevan kuorsauksiensa ja väsymyksiensä kanssa ja siksi ajattelin pistää tällaisen referoinnin juuri heille, ettei kannata turhaan jäädä pohtimaan – helppo homma, josta hyvinkin monelle on löytynyt apu, pienellä vaivalla. Myös heille, jotka ovat hengityslaitehoidon aloituksessa kokeneet totuttelussa ongelmia: kiirehtimättä, mutta päättäväisesti – kaikkeen uuteen sopeutuminen tarvitsee oman aikansa ja kun alkaa tajuamaan kaiken sen hyödyn, jonka ylenmääräisestä väsymyksestä eroon pääseminen tarjoaa (puhumattakaan monen muun sairauden riskien selkeästä vähentymisestä), huomaa jopa pienen vaivannäön kannattaneen…

Kun nyt sydänkesällä tämä on luettavissasi, tiedän meidän ResMed- kaveruutemme olevan jo rutinoitunutta ja vaikka sen, jopa avioliittoakin tukevammin, oletetaan kestävä sinne ’kunnes kuolema meidät erottaa’ saakka, uskon myös olevani onnellisempi tässä suhteessani, aiempiin verratessani.