Siinä yksi erittäin vanha hokema, joka tarkoittaa, että jos on ollut erimielisyyksiä asiasta, joka on jo puitu ja sovinto saatu aikaiseksi. Ja silti!
Meillä ihmisillä on paha tapa, tai ominaisuus, kuljettaa pahaa mieltä takaraivossa sovinnon teosta huolimatta. Mistä tällainen ajatus nyt kohosi “takaraivoon”, sitä en osaa sanoa, mutta noita vanhoja asioita kyllä putkahtaa herkästi mieleen. Vastapainoksi voin todeta, että uusien asioiden muistaminen on tosi vaikeaa. Onko se sitä ’rementtiaa’ vai jotakin muuta? On vissiinkin!
Joka tapauksessa monen rakastama ja vähintään yhtä monen inhoama valkosipuli saa sananvaihtoa aikaiseksi. En aio olla erotuomari tässä kiistassa, vaan yritykseni on lisätä valkosipulin käyttöä. Tämä kun on jäänyt ikään kuin unholaan. Senkin pistän ikääntymisen ja sen rementtiani piikkiin.
Näin korona-aikaan on muistettava, miten tärkeää osaa ravinto näyttelee muutenkin ja nimenomaan hyvinvoinnin kannalta.
Luin erään naisen tarinan. Hän oli opiskellut lääkäriksi. Ns. valkoihoinen farmin omistaja Afrikassa. Elämäntyönään hän auttoi maan heimoja selviytymään. Puhtaus ja puhdas vesi kuuluivat siihen. Tartuntataudit raivosivat heimojen keskuudessa. Puhdas vesi ja sen saanti oli lääkärin mukaan elinehto.
Samainen lääkäri virui toisen maailmansodan aikaan keskitysleirissä. Hän kertoo, että siitä koettelemuksesta hän selvisi VALKOSIPULIN avulla. Aiheesta on tehty myös elokuva. Hänellä oli oma lentokone ja lupakirja sen kuljettamiseen. Hän menehtyi 80-vuotiaana lupakirjan uusinnan yhteydessä.
Valkosipulin on todettu alentavan kolesterolia. On muitakin kolesterolia alentavia ravintoaineita: mm. päärynät kuorineen, saksanpähkinät. Näin pimeänä aikoina vitamiinien saanti on rajallisempaa kuin Suomen kesän monituntisten aurinkopäivien aikana.
Keripukki, tuo entisajan merimiesten vitsaus, johtui C-vitamiinin puutteesta. Asia korjaantui, kun huomattiin, miten tärkeä suoja saadaan ravinnon tuoretuotteista. Oliko Suomen merimiehillä varattuna keittiöön hapankaalia, tuota “ryssien” (ketä ne lienevät) rakastamaa vitamiinipitoista terveysruokaa. Onhan näitä sapuskoja, joita on inhottu ja halveksittu, ihan vain ennakkoluulojen vuoksi.
Aiheesta olen jotakin kuullut jostakin ja jonkinlaiseen tietoisuuteni osan omaksunut. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta totuttautumalla uusiin makuihin, laajentaa makuelämyksiään monesti nautinnoiksi asti. Siinä samalla saattaa jopa löytyä se terveellinen ruokailutottumus.
Itse sain jonkinlaisen “herätyksen” ruokatottumuksieni suhteen, että pitääpä ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa tilaa enemmän noille ns. tuoretuotteille.
Siihen aikaan kaupoissa oli vain palvelusysteemi ja automarkettitavaratalot eivät olleet ihmisten rasitteena; silloin kaupan täti tai setä tiesi mitä asiakas haluaa ostaa. Varmaankin ei olisi paljoakaan pieleen mennyt, jos olisi etukäteen laittanut tavarat valmiiksi kassiin ja antanut laskun maksettavaksi käteisellä taikka pankkisiirtona tilille. Eivät nuo valikoimat kaupoissa silloin niin hirveän laajat olleet. Silti riittivät tyydyttävän elintason ylläpitämiseen.
Muistelen jopa, että väki vanheni silloin, vanhaan hyvään aikaan, paljon nopeammin kuin nykyisin, viisikymppinen oli ihan ikäloppu. Ainakin pari-kolmekymppisen silmissä. Johtuiko ”vanhan näköisyys” vain ravinnosta vai lapiotyön aloittamisesta tavattoman paljon nuorempana. Rippikouluiässä sitä mentiin tai päästiin käsitöihin - koneita ei pahemmin ollut. Jos olikin, niin selän päälle niittenkin käyttäminen kävi.
Tällä kertaa näissä mietteissä yritän tuota nukkumista harrastaa vaivojeni kera. Joka tapauksessa olisi mielestäni syytä miettiä, minkälaista ravintoa sitä kuljettaa tuota ääntä kohden. Mahtaisiko ravinnon laadulla olla merkitystä vastustuskyvyn hankkimisessa tämän koronan suhteen? Ainakin hivenaineitten ja vitamiinien saanti tulee ravinnon kautta turvatuksi. D-vitamiinin nauttiminen purkista kuulemani mukaan on tähän vuodenaikaan enemmänkin kuin suositeltavaa.
Vanhoja asioita tulee muisteltua, kun noita uudempia ei tuppaa tulemaan mieleen. Joutenoloahan kyllä tuppaa olemaan, aikaa ajatuksille, mutta aikansa kutakin…
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti