Sota-ajan säännöstely

Marraskuun 30. päivänä 2019 oli kulunut 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi 113 päivää kestänyt Talvisota. Kirjoittajan perheessä oli tuolloin kuusi lasta. Minä olen syntynyt kaksi vuotta myöhemmin.

Tuttavapiirissäni on useita vuonna 1939 syntyneitä. Perheille on varmaan ollut todella ahdistavaa tuo sodan syttyminen. Monen lapsen isä tuotiin arkussa kotiseurakunnan sankarihautaan.

Oma isäni oli syntynyt 1893. Hän oli liian vanha joutuakseen rintamalle, mutta hänet määrättiin kotikuntani kansanhuollon johtajaksi 12.10.1939. Saksa oli hyökännyt Puolaan 1.9.1939. Suomessakin ryhdyttiin säännöstelemään kolmen tuotteen saatavuutta. Ne olivat polttonesteet ja voiteluöljyt, sokeri ja kahvi.

Ostokorteista käytettiin aluksi nimitystä ”leipäkortti”, mutta oikeampi termi oli myöhemmin vakiintunut ”Valtion ostokortti”. Isäni toimi pitkälle sodanjälkeiseen aikaan kansanhuollossa. Lopulta säännöstely loppui vuonna 1954, kun kahvia alkoi tulla maahan! Yksi ostokortti säilyi vuoteen 1970 asti – viinakortti!

Löysin isäni jäämistöstä ison ruskean kirjekuoren, jossa oli sileitä ostokortteja paksu nippu. Kuoren päällä luki ”Oriveden kunnan arkistoon”. Noudatin isäni toivomusta ja vein ne saatekirjeen kanssa kunnantalolle. Kunnanjohtaja otti ne vastaan ja lupasi varata niille paikan arkistosta.

Vanhin siskoistani oli isän apuna kunnantalolla jakamassa ostokortteja jatkosodan loppupuolella. Hän kertoi, että ihmiset usein virnuilivat, että teidän perheessä varmaan kuponkeja riittää, kun voi kortteja itselleen kirjoittaa! Noista ajoista on seuraavat sanonnat peräisin: ”Musta pörssi, tiskin alta myynti ja hamstraus”.

Valtion erilaisia ostokortteja oli kaikkiaan 53 kpl. Erotteluun käytettiin aakkostusta ja värejä.  Kaiken säännöstelyn perustana olivat kortit. Koko Suomen kansa jaettiin sukupuolen, iän ja ammatin mukaan omiin ryhmiinsä, joille laskettiin päivittäiset, viikoittaiset tai kuukausittaiset kulutusmäärät.

Noilla määrillä pysyi terveenä ja työkykyisenä mutta myös nälkäisenä. Kortit siis aakkostettiin: esimerkkinä kirjaimilla M = Maitokortti, L = Lasten vaatetus, F ja G rasvakortti jne.

Säännöstely alkoi laajentua talvisodan jälkeen:

1940

leipävilja, ravintorasvat, maito, hedelmät, saippua, tekstiilit, kengät

1941

kananmunat, marmeladit, mehu, liha, perunajauho

1942

peruna, tupakka, makeiset

Toivottavasti emme joudu koskaan enää tällaista säännöstelyä kokemaan.

Eero

Kuvissa on kolme omaa ostokorttiani sekä 1944 toukotöihin myönnetyt voiteluaineiden osto-oikeudet.