Kellojen siirto on
yksinkertaisuudestaan huolimatta moneen vaikuttava asia, eikä vähiten
kissoihin. Kissojen mielestä aamupala-aika on silloin kun yleensä ollaan
herätty, ei todellakaan vasta silloin tunnin päästä, kun kotiorja suvaitsee
nousta. Koska muonasäkki ei tipahda taivaasta, kotiorjan on pysyttävä
työkykyisenä myös kodin ulkopuolella. Siispä arvon herroja kouluttamaan!
Jos
havahtuu hereille, kun kissat aloittavat aamuelämän, pitää vain maata tiukasti
peiton alla ja teeskennellä tuhisevansa syvässä unessa. Ei saa menettää
hermojaan, kun kuulee kissaväen vaihtavan astetta järeämpiin keinoihin. Näihin
kuuluvat mm. sohvan höykyttäminen, kilpajuoksu eteisestä olohuoneeseen ja
takaisin sekä barbinukkejen vaatteiden penkominen. Peiton alta pilkottavan
hiustupsun puhdistaminen kissamaisen karheasti vaatii sitkeyttä, mutta siitäkin
on kohtalaisesti selvitty. On kuitenkin yksi keino, jolloin pyjamanhousut
repeävät ja sen toinen karvaherra tietää mainiosti – pomminvarma herätys on
hypätä akvaarion päälle. Siinä ei auta kymmeneen laskeminen, ei millään, koska
jalat ovat jo ponkaisseet sängystä ja kiidättävät unista haamua kissan perään.
Ja kun kerran tuli noustua, voihan sitä samalla antaa hiukan murkinaa, jos
vaikka saisi vielä hetken nukkua...
Kissat haluavat kuitenkin
esittää, että ihminen vetäisi pidemmän korren, joten viikkojen kuluessa ne
alkavat rauhoittaa tahtia ja antavat kotiorjalle kaivattuja aamuhetken unia.
Sitä alkaa ihan kuvitella, että on saanut opetettua misseille jotain. Puolen
vuoden päästä herrat eivät korvaansa lotkauta, jos ruokakuppi kolisee väärään
aikaan. Ehdotankin että ainakin kissaperheissä siirryttäisiin kesä- ja
talviajan sijasta puoliaikaan. Puoli tuntia sinne tänne olisi paljon helpompi kotiorjan
sisäiselle kellolle, eikä aikavyöhykkeiden sekoaminen haittaisi lainkaan jos
kotivyöhykkeellä säilyisi rauha!
Auli
Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti