Ehdittiinpä nauttia!

Luen mielelläni aikakauslehdistä ikäisteni eläkeläisten haastatteluja, joissa he kertovat elämästään. Tarina alkaa yleensä lapsuudesta ja kehittyy työuran läpi nykyisyyteen.

Yksi asia on alkanut hieman nyppiä, koska se esiintyy samanlaisena niin monessa haastattelussa. Kun tänään yhä enemmän puhutaan ilmaston muutoksesta ja ihmiset ovat jopa aidosti tiedostaneet tämän ongelman, on ilmaston lämpenemisen torjunnan keinot joidenkin muiden ongelmia – ei minun.

Ensimmäisen kerran se asia, johon nyt puutun, tuli esille 1970-luvun energiakriisin aikaan. Olin itse siihen aikaan työssäkäyvä asuntovelkainen perheenisä, jolla oli pieni käytettynä ostettu autonkottero. Kun öljyntuottajamaat nostivat hinnan moninkertaiseksi, oli seuraus Suomessa mm. se, että mainosvaloja sammutettiin määräyksellä ja esimerkiksi yksityisasuntojen uima-altaiden vettä ei saanut enää lämmittää jne. Kansaa autettiin panikoimaan väittämällä, että öljy loppuu kokonaan 30:ssä vuodessa, siis 2000-luvun alussa! Ei loppunut vielä.

Nuoret haaveilivat joskus pääsevänsä lomamatkalle ulkomaille. Asunto ja auto olivat kärkitiloilla tulevaisuuden odotuksissa. Mitä mieltä olivat yli 60-vuotiaat silloin. Muistan muutaman hyvin toimeentulleen sanoneen, että ei ihminen lopultakaan paljoa tarvitse, pieni asunto ja ruokaa, eipä paljon muuta! Miksi he tyytyivät nyt niin vähään? Siksi, että heillä oli ollut jo tähän mennessä kaikkea: omakotitalo, auto, moottorivene, kesämökki ja kaikilla lomilla Kanaria. Tämä lyhyesti tiivistettynä.

Kun nyt luen aikakauslehteä ja siinä olevaa haastattelua, tulee tämä sama aihepiiri taas 45 vuotta energiakriisistä laskettuna eteeni. Haastateltu sanoo, että ihmisten pitäisi tyytyä vähempään, ei ihminen loppupeleissä kovin paljon tarvitse. Meidän kaikkien pitää osallistua ilmastotalkoisiin. Näin voi sanoa hän, jonka lapset ja lapsenlapset lentävät maailmaa ristiin rastiin monta kertaa vuodessa – jopa kuukausittain. Ja hän itse kaiken saaneena ja kokeneena tyytyy jo vähempään, kun ei enää jaksa rehkiä.

Eipä juuri löydy sellaista haastattelua, jossa tämä henkilö sanoisi suoraan: ”Ehdinpäs nauttia, ennen kuin te nuoremmat tulette menettämään ne mahdollisuudet ja joudutte tyytymään vähempään”.

                                                                      Eero