ÄMPÄRI

Suuri massojen liikuttaja ja mainoskikka. Tärkeä kapistus monessa mielessä. Kerronpa teille tarinan miten ämpäri minua liikuttaa...

Kun olin lapsi, ämpäri näytteli suurta roolia elämässäni, kun meillä oli Pudasjärvellä kesämökki. Mökki oli pappani rakentama ja se oli sähkötön ja vedetön. Järven rannalla sijaitsi, joten vesi likellä kyllä oli, muttei se sisään tullut kuin kannettuna. Pesuvesiä kannettiin paljon saunaan ja mökkiin, koska perheeseemme oli iso ja vettä kului monenmoisiin tarpeisiin. Juomavesi haettiin muutaman kilsan päästä metsäpolkua pitkin lähteestä. Lapsille omat pienet ämpärit mukaan ja äidille ja iskälle isot ja niin ihanan kylmää juomavettä oli pariksi päiväksi mökissä. Kiitos hyvien ämpäreiden ja reippaiden kantajien.

Kotona syksyisin poimimme mustikoita, puolukoita ja hilloja, siinä ämpäri jälleen palveli meitä. Taisi pieniin sankoihin välillä tulla muutakin kuin marjoja. Mielikuvitus oli rajaton ja metsä täynnä mahdollisuuksia pienen ihmisen tonkia aarteita mukaan. Ämpäri näytteli lapsuudessani erityisesti suurta roolia joulun alla. Kotini hirsiseinät pestiin pölystä puhtaaksi juuriharjan ja rätin kanssa ennen joulua. Ämpärissä vettä ja ihanaa mäntysuopaa. Seiniä kynsiessä ehti monta kertaa melkein kaataa pesuveden pitkin lattioita, kun ämpäri huomaamatta jalan takana sopivasti tökötti. Voi ihana joulun tuoksua ja ihanan puhtaita jouluseiniä.

Ämpärit ovat aikuisenakin näytelleet suurta roolia jo pelkästään työni puolesta. 22-vuoden aikana päiväkodissa olen ehtinyt pienten ystävieni kanssa tehdä satoja hiekkakakkuja, erilaisilla ja kokoisilla ämpäreillä. Aina kuuluu lapiolla koputtaa ämpärin pohjaa kumoamisen jälkeen ja sanoa ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!” Ja niin, kakku oli valmis. Se mikä oli lopputulos milloinkin, ei ollut ehkä loitsusta kiinni, vaan leipurin kovakouraisuuden tasosta ämpäriä kohtaan. Aina silti lumi- tai hiekkakakku oli yhtä odotettu. Ja ämpärin rooli pienien leipureiden elämässä tärkeä.

Viime kesän hellepäivänä rantaleikeissä.

Näin aikuisena yhä tuuletan ämpärin keksijän suurta keksintöä. Kotona poimitaan yhä marjoja, tehdään joulu/viikkosiivouksia, kannetaan milloin lekasoraa liukkaalle pihamaalle kuin vettä ikkunoiden pesua varten. Omat pikkuihmiseni hakkaavat hiekkakakku -lorua yhä lapioineen hiekkalaatikossaan, kantavat ihanaa kuravettä rapakoista kaikenmaailman keitoksiinsa ja kesäkuumalla kraanavettä hiekkalaatikon ämpäreiden pesua varten. Ämpäreistä saa mainiosti veden mm pyörien pesua varten ja paras kaikesta, kesällä puhtaan veden vesipyssyyn saa ämpäristä, keskeltä pihaa, niin, että puolijuoksusta pääsee leikkiä heti jatkamaan. Monia muitakin käyttötarkoituksia varmasti mainittaisiin, jos lapsiltani asiaa tiedustelisin.

Mainio tämä kapistus kyllä on. Itsestäänselvyyskin jopa, kunnes eräänä päivänä tärkeässä ämpärissä sattuu olemaan reikä...

Ei siis ihme, että suomalaiset ovat ilmaisten ämpäreiden perään. Mihin tämä maailma joutuisikaan ilman tätä keksintöä?

                        Tanja