Suuri massojen liikuttaja
ja mainoskikka. Tärkeä kapistus monessa mielessä. Kerronpa teille tarinan miten
ämpäri minua liikuttaa...
Kun olin lapsi, ämpäri
näytteli suurta roolia elämässäni, kun meillä oli Pudasjärvellä kesämökki.
Mökki oli pappani rakentama ja se oli sähkötön ja vedetön. Järven rannalla
sijaitsi, joten vesi likellä kyllä oli, muttei se sisään tullut kuin
kannettuna. Pesuvesiä kannettiin paljon saunaan ja mökkiin, koska perheeseemme
oli iso ja vettä kului monenmoisiin tarpeisiin. Juomavesi haettiin muutaman
kilsan päästä metsäpolkua pitkin lähteestä. Lapsille omat pienet ämpärit mukaan
ja äidille ja iskälle isot ja niin ihanan kylmää juomavettä oli pariksi
päiväksi mökissä. Kiitos hyvien ämpäreiden ja reippaiden kantajien.
Kotona syksyisin poimimme
mustikoita, puolukoita ja hilloja, siinä ämpäri jälleen palveli meitä. Taisi
pieniin sankoihin välillä tulla muutakin kuin marjoja. Mielikuvitus oli rajaton
ja metsä täynnä mahdollisuuksia pienen ihmisen tonkia aarteita mukaan. Ämpäri
näytteli lapsuudessani erityisesti suurta roolia joulun alla. Kotini
hirsiseinät pestiin pölystä puhtaaksi juuriharjan ja rätin kanssa ennen joulua.
Ämpärissä vettä ja ihanaa mäntysuopaa. Seiniä kynsiessä ehti monta kertaa
melkein kaataa pesuveden pitkin lattioita, kun ämpäri huomaamatta jalan takana
sopivasti tökötti. Voi ihana joulun tuoksua ja ihanan puhtaita jouluseiniä.
Ämpärit ovat aikuisenakin
näytelleet suurta roolia jo pelkästään työni puolesta. 22-vuoden aikana
päiväkodissa olen ehtinyt pienten ystävieni kanssa tehdä satoja hiekkakakkuja,
erilaisilla ja kokoisilla ämpäreillä. Aina kuuluu lapiolla koputtaa ämpärin
pohjaa kumoamisen jälkeen ja sanoa ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!” Ja
niin, kakku oli valmis. Se mikä oli lopputulos milloinkin, ei ollut ehkä
loitsusta kiinni, vaan leipurin kovakouraisuuden tasosta ämpäriä kohtaan. Aina
silti lumi- tai hiekkakakku oli yhtä odotettu. Ja ämpärin rooli pienien
leipureiden elämässä tärkeä.
Viime kesän
hellepäivänä rantaleikeissä.
Näin aikuisena yhä
tuuletan ämpärin keksijän suurta keksintöä. Kotona poimitaan yhä marjoja,
tehdään joulu/viikkosiivouksia, kannetaan milloin lekasoraa liukkaalle
pihamaalle kuin vettä ikkunoiden pesua varten. Omat pikkuihmiseni hakkaavat
hiekkakakku -lorua yhä lapioineen hiekkalaatikossaan, kantavat ihanaa kuravettä
rapakoista kaikenmaailman keitoksiinsa ja kesäkuumalla kraanavettä
hiekkalaatikon ämpäreiden pesua varten. Ämpäreistä saa mainiosti veden mm
pyörien pesua varten ja paras kaikesta, kesällä puhtaan veden vesipyssyyn saa
ämpäristä, keskeltä pihaa, niin, että puolijuoksusta pääsee leikkiä heti
jatkamaan. Monia muitakin käyttötarkoituksia varmasti mainittaisiin, jos
lapsiltani asiaa tiedustelisin.
Mainio tämä kapistus kyllä
on. Itsestäänselvyyskin jopa, kunnes eräänä päivänä tärkeässä ämpärissä sattuu
olemaan reikä...
Ei siis ihme, että
suomalaiset ovat ilmaisten ämpäreiden perään. Mihin tämä maailma joutuisikaan
ilman tätä keksintöä?
Tanja
Siinäpä se oli. Niitä ämpäreitä tehtiin ennen kotona, tiheäsyisestä laudasta, kataja, tai kuusenoksavanteilla. Sitten tuli nykytekniikka mukaan, ja tuli vannerauta.
VastaaPoista