Pärinäpojat ja surinasussut

Ainakin maaseudulla, missä välimatkat olivat pitkiä, alkoivat moottoripyörät kiinnostaa ajokortti-ikää lähestyviä nuorukaisia. Kun mopedi ei enää riittänyt, alettiin haaveilla moottoripyörästä. Skootterit, esimerkiksi Vespa ja Lambretta, olivat laulun mukaan ”lälläripyöriä”.

Meidän perheessä kuume alkoi siitä, kun Nikkilän Topi ostaa päräytti uuden 125 kuutioisen Jawa-CZ-moottoripyörän. Topin jalat olivat niin lyhyet, että ylettyäkseen polkimille, hänen oli otettava satula pois ja laitettava ohut pehmuste tilalle. Tämä Jawa-CZ oli oikea joka pojan unelma.

Moottoripyöräharrastus levisi nopeasti Orivedellä ja siellä järjestettiin jopa TT-ajot. Muistan mm. seuraavat merkit: Ariel, Royal Enfield, BSA, AJS ja Triumph, joissa oli iso, jopa 500 kuution nelitahtimoottori. Pienempiä menopelejä, useimmiten, kaksitahtomoottorilla, olivat mm. Jawa, CZ, NSU, MZ, IC (Venäläinen), Gilera, Ducati ja Zundapp. Uusi Jawa-CZ oli aivan liian kallis lukiolaiselle ja niin ostin käytettynä CZ-pyörän.

Pärinäpojalla piti tietenkin olla nahkarotsi
ja lätsä sekä huivi kaulassa.

Tuure-veljeni, joka oli isällä maalarintöissä, päätti vuonna 1958 hankkia unkarilaisvalmisteisen Pannonia-merkkisen pyörän. Se oli hieman oudompi merkki Suomen teillä.

Veljellä myös nahkapusero, lätsä ja huivi.

Kun tämä pyörä oli aivan uusi ja rekisteröity, lähtivät veljeni koeajolle. Tuure ajoi ja Tarmo istui takana. Ei kypärää, ei sen kummempia ajoasuja tai -saappaita. Noin 15 km:n päässä Juupajoen Korkeakoskella oli suora ja tasainen soratie. Siinä sitten piti koettaa, miten hyvin Pannonia kulkee? Kiihdytyksen jälkeen moottori ”leikkasi kiinni”. Se tarkoittaa, että mäntä juuttui sylinteriin ja yhtäkkiä takapyörä ei enää pyörinyt. Äkkipysähdyksessä Tarmo lensi suoraan pää edellä Tuuren yli sammalpohjaiseen kanervikkoon. Onneksi alusta oli pehmeä eikä luita katkennut. Maantieihottumaa kyllä tuli.

Noin kilometrin päässä oli tuttu autokorjaamon omistaja. Hän tuli hakemaan pyörän verstaalle. Kun moottori oli jäähtynyt, sai ammattimies männän taas liikkumaan ja veljekset ajoivat ”muina miehinä” kotipihaan. Äiti kyllä kiinnitti huomionsa bensatankin kylkeen tulleisiin ruhjeisiin ja vääntyneeseen ohjaustankoon. Moottorin sylinteri jouduttiin ”poraamaan” ja hankkimaan vastaavankokoinen mäntä. Sen korjauksen jälkeen pyörä palveli monta vuotta.

Kun vuonna 2004 olin matkalla Tsekinmaalla, poikkesimme porukalla kauppakeskukseen. Ja kas, kauppakeskuksen parkkialueella oli aito Jawa-CZ. Olen kyllä täällä Salossakin joskus nähnyt kyseisen pyörän torilla, kun on ollut museoajoneuvojen kokoontumisajo.

Jawa-CZ  Tsekinmaalla.

Joillakin tämä moottoripyöräinnostus on jäänyt ”kesken” nuorena, kun sitten 60-vuotiaana hankitaan oikea ”Harrikka” eli Harley-Davidsson. Auton hintaisella menopelillä huristellaan sitten muutama reissu kesällä. Kun joku kysyy, että miksi ostit pyörän?, on perusteluna se ”vapauden tunne”, kun moottori mylvii ja kun nostaa kytkimen, niin huolet häipyy! On se hyvä, että saa kierroksen umpeen ennen ”Harley-Rollaattoria”.

                                        Eero