HILJAINEN KYLÄTIE

Toivo Kärki, Reino Helismaa, Metro-tytöt ja 50-luku tulivat yllättäen mieleeni, kun aamuna muutamana torikahville lähdettyäni huomasin hiljaa mielessäni hyräileväni Hiljaista kylätietä. Spontaanisti, kuten niin monesti meikäläisellä on tapana joutua muistoissa joihinkin tunnelmiin niitä uudelleen eläen. Onneksi on mitä muistella. Eikä nytkään mieleen kohonneet vain ja ainoastaan nuoruusajan lava- tai latotanssit grammarimusiikkeineen. Kaikki alkoi kun…

Hiukan ihmettelin liikenteen hiljaisuutta, alkukesä ja alkuaamu, töihin menoruuhka-aika ohitettu, OK! Valo-ohjatussa risteyksessä kuulostelin tuota ”turvallista ylitystä” ilmoittavaa ääniefektiä ja silloin tajusin. Kuulokoje, jonka yöksi jätän tietsikan viereen työpöydälle, on jäänyt sinne. Joskus aamuisin ”lepuutan” korvaani – sitä ainoaa kuulevaa – seuraillen aamuTV:n lähetykset vain kohottamalla vastaanottimen volyymia ja vasta lähtiessäni liikenteeseen ”vyöttäydyn” nykytekniikkaani – yhden korvan kuulokoje ja kannettava induktiosilmukka puhelinyhteyttä helpottamaan. Nyt ne molemmat puuttuivat ja ”kylätie on hiljainen, niin hiljainen”!

Kun on vuosikausia ”kuunnellut” vain vasemmalta tullutta äänimaailmaa, vuosikymmenien aikana enemmän ja enemmän sille puolelle painottuneena, kun oikean korvan kuuloaisti lakkasi samanaikaisesti tyystin hoitamasta hommiaan. Tällaiseen tilanteeseen ei 360 asteen Oticon Opn’eista ole hyötyä, mutta alkuvuosien jälkeen tällä ”yhden korvan erikoisella” kuulee kaiken sen, jota tarvitaan mm. turvallisesti liikenteeseen osallistumisessa. Ainakin jalankulkijana, joskin volyymin jäädessä hiljentämättä, säikkyy takaa tulevia autoja. Ja taas silloin autoiluaikoina tuppasi jo moottorin ja renkaitten äänet jättämään apumiehen puolelta tarjotut navigointiohjeet omaan arvoonsa. Tuohon viimemainittuun liittyy ehkä sekin, että miesten ”valikoiva” kuulo ei läheskään aina ole luulottelua taikka tarkoituksellista – miesten kuulon tiedetään heikentyvän naisten kuuloa enemmässä määrin. Mikä taas puolestaan ei liene ainoastaan huono asia, sen verran perhe-elämästä vielä muistan minäkin.

Mutta tuo kuulokoje. Siihen hiljaiseen kylätiehen sisältyy mieletön määrä havaittavaa taikka havaitsematta jäävää, ellei… Näin alkukesästä lintujen lauluista saa mahtavia ilmaiskonsertteja jo pihapiiristään. Omakohtaisesti mustarastas lienee ainoa, jonka ”sävelkorkeus” tavoittaa avoimesta parvekkeen ovesta saapuessaan jo havaittavan tason ilman kuuloapuakin – se, kuten kaikki meteliä vivahdekkaampi, paranee tuntuvasti, kun saan Phonakin paikoilleen. 

Kaikessa arkisuudessaan ei juurikaan huomaa, ettei tule enää  kyseltyä, että ”mitä”. Sitä on vain aivan kuten muutkin ihmiset – ulospäin. Pienessäkin hälinässä tai kilinässä, kahviossa taikka neuvottelupöydän ympärillä, olisikin vallan usein syytä tuo ”mitä” ottaa käyttöön, siis jos haluaisi olla varma keskustelun vivahteista, sovitusta ajasta tai paikasta, vitsin kliimaksin aihealueesta jne. Kuitenkin sitä useimmiten kuittaa kuulemattomuutensa nyökytellen ja hymyillen, toivoen kanssaihmisten olettavan tulleensa ymmärretyksi. Siksikin sekä muistin pätkimisen vuoksi, pyydän ainakin aikaa ja paikkaa koskevat määreet pikaviestimeni näytölle, josta ne siirtyvät kalenteriin useimmiten ihan oikeisiin kohtiin. Joku siinä ”mitä”-sanassa kovin usein toistuvana alkaa nolottaa ja jää luontevasti pois. Ei kai saisi, mutta selitä nyt taas kavereille, että kun te ette kuuntele hiljaa, niin minä kuulen kaiken kakofoniana, joka nielaisee jonkun kaikkien kuultavaksi tarkoitetun viestin asiasisällön. Tosin ilman kuulokojettahan en saisi siltikään siitä asiasisällöstä osaani, vaikkei sitä kaikkien muitten äänien kaaosta olisikaan aistittavissa.

Mutta mitä tällä hiljaisen kylätien johdattelulla halusin julkituoda? Enemmältikin tuon havainnon kohdallani kuulokojeen tärkeydestä sekä sen, että jos/kun kerrot jotain tärkeää ja havaitset minun nyökäten hymyilevän, niin – mikäli hiukankin epäilet – kysyisitkö, että kuulinko asiasi; varsinkin jos meitä on useita ja/tai olemme hälyäänisessä ympäristössä. Joskus tietenkin kannattaisi kysyä myös, että YMMÄRSITKÖ?

Ja sitten se tärkeä kevennys! (Sellainen kuuluu; kuulemma; kaikkiin teksteihin yhtä luontaisena osana kuin oikeaoppiseen ratsastamiseenkin – jos tiedät mitä tarkoitan 😊) Noilla(kin) torikahvioreissuillani olen tehnyt kuulohavaintojen lisäksi myös gallupia katseen avulla – kun näet muistelen menneinä aikoina suvisäitten saapumisen merkinneen myös vaatetuksen kevenemistä noiden meidän ”miesten silmänilojen” vartaloilla. Eipä juuri näy hameita, mekkoja, leninkejä –piturit ehkä ovat talvea ohuemmasta kankaasta ja joku tyylittelee muoti- ja muotovirroissaan legginseissä, mutta patellavyötä taikka kesätuulen kevyttä kellohelman heilahdusta ei vaan näy. Kyllä niin on kylätie hiljainen – mutta eipähän tule ”me too”-moitteita!

                                                                           

PS. Meneillään olevan Kuuloliiton Esteettömän teemavuoden kantavana ajatuksena on "Oikeus yhdenvertaiseen tiedonsaantiin!" - Tiedonsaantiahan on kaiken meitä ympäröivän aistimisen mahdollisuus myös tuon kuulomme kautta; vaikkapa vain nykytekniikalla avustaen vahvistettuna. Jokaisen olisi se saatava haltuunsa. Yksityisesti ja paikallisten yhdistysten kuulonhuollon, opastuksen ja avustamisen lisäksi kaipaisimme tuntuvasti lisää julkiseen asiointiin avuksi induktiotekniikkaa, jolla ympäristöä häiritsemättä saadaan asiointipuhe kohdennettua asiakkaan kuulokojeeseen. Tekniikkaa kyllä on, ymmärrystä tarvittaisiin!