keskiviikko 13. syyskuuta 2017

ÄLÄ MUREHDI MITÄ SYÖTÄISIIN, VÄSÄÄ MAISTUVA MUREKE

Lihamureke on mainiota perusruokaa sekaravinnon ystäville. mutta taikinan koossa pysyminen tuottaa toisinaan ongelmia. Tämä kikka auttaa. Vinkin antoi pari vuotta sitten tv:ssä Strömsön kokki.


1. Valmista mielesi ja makusi mukainen mureketaikina. Levitä pöydälle kaksi pätkää vahvaa tuorekelmua limittäin, ja levitä niiden päälle mureketaikina tasaiseksi levyksi. Käytä täytteenä jotain hyvää, mistä kaikki ruokailijat pitävät, ja kääri sitten mureketaikina kelmun avulla rullalle.
2. Tuorekelmun sisällä olevaa taikinaa on helppo muokata. Murekkeesta tulee ryhdikäs ja halutun muotoinen, Vahvan tuorekelmun avulla selviät tästä hommasta siististi ja vaivattomasti. Laita se jääkaappiin jäähtymään, ennen kuin poistat tuorekelmun ja alat päällystää sitä.

3. Levitä uudestaan tuorekelmua työpöydälle ja aseta pekonisuikaleet tuorekelmun päälle. Laita pekonisiivuja rinnakkain niin monta, että ne peittävät murekkeen kokonaan.
4. Kääri murekepötkylän päälle pekonipäällys tuorekelmua apuna käyttäen. Näin valmistuu siisti paketti. Kokkaus tuntuu helpolta ja hauskalta, ja kaikki käy sujuvasti kuin Strömsön keittiössä (viimeistään parin "alusta uudelleen" korjauksen jälkeen)!
5. Aseta valmiiksi muotoiltu mureke uunipellille ja muista poistaa tuorekelmut ennen uuniin laittamista. Paista uunin keskitasolla sopivassa lämpötilassa. Kotvasen kuluttua keittiöstä alkaa levitä ihanat tuoksut. Paistoliemestä voi valmistaa herkullisen kastikkeen. Aseta tarjoile runsaasti raasteita ja erivärisiä höyrytettyjä juureksia, porkkanaa, palsternakkaa, ruusukaalia ja parsakaalia.  Jokaiselle perinneruoan ystävälle on selvää, että pottumuusi, punajuurikuutiot sekä puolukkahillo kruunaavat mureketarjoilun!

Olen pyrkinyt tarjoamaan jälkikasvulleni yllättäviä makuja. Yhden kerran olen jopa onnistunut niin mainiosti, että ruokaa on toivottu useasti uudelleen. Seuraavalla kerralla tulen taas yllättämään heidät. Täytän murekkeen fenkolilla ja purjolla. Lisään lakritsilastuja, hieman sinihomejuustoa ja ehkä ripauksen verran kanelia. Tällaista en ole vielä hautonut padassani.  Yllätys palauttaa kenties mieleen tuttuakin tutumman makuaistimuksen, nyt vain yllättävässä yhteydessä. Pojat, valmistautukaa aistinvaraiseen arviointiin! J

HYVÄÄ RUOKAHALUA TOIVOTTAA

                                   Jussi Malminen
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti