Olipa
tuossa kevättalvella (jo maaliskuussa) rasismin vastainen viikkokin.
Kuinkakohan moni sen mahtoi huomata… No, me ainakin huomasimme sen täällä
Perniössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä. Päätimmepä
järjestää kylille vähän ihmeteltävää! Sen aika koitti toukokuussa!
Miksi
rasismi tuo aina ihmisten mieleen vain maahanmuuttajavastaisuuden? Onhan
rasismia jos vaikka minkälaista. Jokainen meistä kokee sitä joskus:
ikärasismia, sukupuolirasismia, seksuaalisuuteen liittyvää rasismia,
vammaisuuteen ja erilaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja… Perniössä haluttiin laajentaa
rasismin käsitettä.
Toukokuussa
Perniön yhteiskoulun 7.-luokkalaiset saivat tutustua ”Erilaisia, mutta
samanlaisia” -teemaan. Miksi me aina kiinnittäisimme huomiota ihmisen
poikkeavuuteen, miksi emme näe samankaltaisuuksia? Tätä pohdittiin yhdessä
7.-luokkalaisten kanssa.
Päivän
aikana järjestettiin erilaista toimintaa yläkoulunsa ensimmäisen vuoden
päättäville. Nämä nuoret saivat tutustua rasismikäsitteeseen toimintaradan
kautta. Kyseisen toimintaradan suunnittelivat ja toteuttivat Perniön
yhteiskoulun tukioppilaat, jotka olivat siis itse 8.- ja 9.-luokkalaisia.
Lisäksi 7.-luokkalaiset tekivät koulun seinälle tilataideteoksena
ystävyyden ryijyn, joka nimettiin ”Suvaitsevaisuuden säikeiksi”. Siihen punottiin
eri värisiä matonkuteita muistuttamaan meitä siitä, että me ihmiset olemme
erilaisia, mutta silti samanlaisia.
Me
saamme värikkään teoksen aikaiseksi, kun uskallamme yhdistää eri värejä ja eri
materiaaleja. Näinhän se on elämässäkin: erilaiset ihmiset tuovat rikkautta
meidän jokaisen elämään.
Päivän
teeman mukaisesti järjestimme myös elävän kirjaston. Elävässä kirjastossa voi
lainata eläviä kirjoja. Elävät kirjat ovat ihmisiä, joilla on elämässään jokin
normista poikkeava juttu. Elävässä kirjastossamme oli tällä kertaa kahdeksan
teosta, jotka pyrkivät hälventämään nuorten ennakkoluuloja tiettyihin asioihin
liittyen.
Elävän
kirjan voi lainata itselleen tällä kertaa 15 minuutiksi. Kirjat lainattiin Perniössä
pienryhmissä, jotta mahdollisimman moni saisi mahdollisemman monesta asiasta
tietoa. Lainaajat saivat laina-ajan kuluessa kysyä kirjalta aiheeseen liittyviä
kysymyksiä. Kirja päättää, mitkä kysymykset ovat liian henkilökohtaisia, joihin
kirja ei halua vastata.
Meillä oli
upea kirjasto! Olimme koonneet elävään kirjastoon tosiaan kahdeksan elävää
kirjaa, jotka olivat koko tapahtuman ajan kirjahyllystä lainattavissa.
”Kaapissa(ko)?”
kertoi lesbon arjesta ja ”Vitun homo!” puolestaan avasi homon elämää. ”Elävähkö
kirja” kertoi lainaajilleen entisen lestadiolaisen elämästä ja ”Kelaa vähän…?!”
pyörätuolin käyttäjän arjesta. ”Pimeyden ruhtinatar” kertoi sokean
kokemuksista, ”Sun vai mun?” siitä, millaista on olla sijaisvanhempi. ”Ai mää
vai?” pureutui maahanmuuttajan arkeen ja ”Eräs roma(a)ni” romanitaustaiseen
naiseen.
Toivoimme
ideamme herättävän huomiota ja ennakkoluulojen karisevan ainakin
7.-luokkalaisilta. Näin kävikin, koska kuin yhdestä suusta oli päivän
yhteenvetona: Mehän olemme kaikki samanlaisia ihmisiä!
Päivi
Rasismia tapahtuu niin monimuotoisesti niin työ- kuin koulumaailmassa. Joidenkin mielestä kysymyksessä on vain viaton hauskanpidon muoto. Porukalla saatetaan kohde ajaa epätoivoiseen
VastaaPoistatilaan.
Erinomainen asia tämä luokkien yhteistyö. Senkin vuoksi, että selvitettään mitä seurauksia siitä on kohteelle. Tempauksella osoitettaan myös tekijöille mitä heistä ajatellaan, - hävittömät!
Hyvä Perniö, olette esimerkillisiä!