Kiikalassa – liki lentokenttää – on toiminut
lasitehdas vv. 1813 – 1960. Itse tehdasrakennusta ei enää Pruukinjärven
rannalla ole, mutta paikka eli Lasikylä elää. Tehtaan perustaja on Johan Bernd
von Torcken. Hänen vaimonsa peri Perniöstä Aimontapon tilan, mutta von Torcken
kiinnostui enemmän Hidoisenbölen kylän polttopuumetsistä ja kvartsihiekasta.
Näin ”raaka-ainelähteille” lasitehdas perustettiin.
Kun tuotanto loppui, hakeutuivat tehtaalla
olleet lähinnä Saloon uusiin töihin. Maineeltaan ahkerat johannislundilaiset
saivat helposti uutta työtä.
A. Ahlström Oy:n hävitettyä
tehdasrakennuksen, jäivät muut rakennukset odottamaan tulevaa. Osa
rakennuksista ehdittiin purkaa, ennen kuin Lakkosten perhekunta sai kylän
haltuunsa v. 1967. Entiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä alkoivat
sitten kysellä mahdollisuutta viettää vuokralaisena etenkin kesäaikaa tutuissa
huoneistoissa.
Ratkaisevaa oli Jorma Lakkosen (kuollut
25.4.2017 lähes 87-vuotiaana) innostus herättää kylä elämään. Kohta oli kaikissa
huoneistoissa vuokralaiset. Rakennusten nimet ovat ”Ylipykninki, Alipykninki ja
Toimisto”. Asukkaiden pyynnöstä otettiin sauna yhteiseen käyttöön ja laituri
rakennettiin. Viimeisen 10 vuoden aikana rakennuksia on jatkuvasti korjattu
niin, että kylä näyttää nyt ryhdikkäältä. Asukkaiden toivomuksia on otettu myös
huomioon mm. vesijohdon muodossa.
Asuminen edellyttää omatoimisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä yhdessä
tekemistä.
Johannislundin tuotteista saa helposti tietoa
netistä. Muutakin on tehty kuin olutpulloja. Lasin väri on vihreä tai
ruskea. Oikeita taideteoksiakin on:
esimerkiksi pullon sisään muotoiltu kukko. Lasitehtaasta on kirjoitettu
useampia historiikkeja, joten tässä ei enempää tehtaan historiasta.
Italian
Jussi eli Giovanni Albertelli
Juhannusaattona 2015 Johannislundin
Sketsiteatteri esitti III:n osan sarjasta ”Pojat
olivat poikia – elämää Pruukissa ennen vanhaan”. Siinä yksi tarina liittyi
”Italian Jussiin”. Moni vanhempi kiikalalainen muistaa tämän jäätelökauppiaan.
Jussi eli Giovanni Albertelli syntyi
Italian Antonionin kylässä 5.7.1884 ja kuoli syntymäpäivänään vuonna 1967.
Hänen hautakivensä löytyy helposti Kiikalan
kirkon seinän läheltä pääoven vasemmalta puolelta. Pieni punainen mökki Kiikalan Myllykulman
tien laidassa, jossa Jussi asui, on yhä paikallaan.
Miksi Jussi tuli Suomeen? Tästä on monta
tarinaa. Yhden mukaan hän olisi tehnyt henkirikoksen ja lähtenyt pakoon? Toisen
mukaan hän halusi elättää itsensä posetiivin ja marakatin avulla? Kolmannen
mukaan hän kosi tyttöä, mutta tytön isä ei kelpuuttanut sulhasta? Jussi saattaa
olla tullut Venäjän kautta ja ollut jopa Venäjän armeijassa? Osasipa Jussi
jonkun verran ruotsinkieltäkin. Joka
tapauksessa 1900-luvun alkupuolella Jussi on tullut Suomeen. Hän on ollut
”putkassa” Salossa TähtiKino elokuvateatterissa, josta hän on ollut kovin
otettu… Asettunut sittemmin asumaan Kiikalaan.
Jussin
elämää
Kiikalan miehiä kokoontui usein Jussin mökkiin pelaamaan korttia rahasta. Panokset saattoivat olla huomattavia rahasummia. Eräästä johannislundilaisesta hän on sanonut: ”Hen juva mees, kakspaha imo, viina imo, kortti imo”. (Hän on hyvä mies, kaksi pahaa himoa, viinan himo ja kortin himo). Jussi käytti hyväkseen kortinpelaajia. Hän lainasi rahaa panttia vastaan ja teki kalliita voileipiä nälkäisille pelaajille, jotka saattoivat pelata päiväkausia. Korttisakki pelasi myös Jussin mökin lähellä metsässä.
Kerran eräs isä oli pantannut poikansa taskukellon, joka oli sitten
lunastettu kalliisti takaisin Jussilta. Isä oli vielä sanonut, että ”jos
Jussilla on hyvät kengät, niin osta ne!”
Eero
Giovanni Albertelli oli yritteliäs mies ja
suorastaa hyvä tenori. Oppi suomenkielen
niin, että selviytyi jokapäiväisestä elämästä. Hänellä oli taito valmistaa
yksinkertaisilla välineillä hyvää jäätelöä. Hän myi jäätelöä mm. Johannislundin
pihassa vuonna 1935. Kun Suojeluskunta piti arpajaisia, myi Jussi jäätelöä.
Eräs johannislundilainen kertoi, että Jussi myi arpajaisten jälkeen sulanutta
jäätelöä 50 pennillä annoksen.
Kun Lotat alkoivat myös myydä jäätelöä
arpajaisissa, tehtaan johtaja Bjarne Silven kielsi Jussia tulemasta
Johannislundiin. Jussi siirsi myyntipaikkansa sen verran maantietä Kitulaan
päin, että uskalsi laittaa myyntipaikan pystyyn.
Korttipeli
Kiikalan miehiä kokoontui usein Jussin mökkiin pelaamaan korttia rahasta. Panokset saattoivat olla huomattavia rahasummia. Eräästä johannislundilaisesta hän on sanonut: ”Hen juva mees, kakspaha imo, viina imo, kortti imo”. (Hän on hyvä mies, kaksi pahaa himoa, viinan himo ja kortin himo). Jussi käytti hyväkseen kortinpelaajia. Hän lainasi rahaa panttia vastaan ja teki kalliita voileipiä nälkäisille pelaajille, jotka saattoivat pelata päiväkausia. Korttisakki pelasi myös Jussin mökin lähellä metsässä.
Jussi ei ollut Suomen kansalainen. Hän lienee
ollut naimisissa, mutta vaimo osoittautui huikentelevaksi ja hävitti Jussin
omaisuuden. Hänellä ei tiettävästi ollut lapsia kenenkään kanssa.
Tämän kirjoittaja kuuli usein juttuja
Jussista ja Sketsiteatterin käsikirjoitusta tehdessä syntyi seuraava tarina,
joka ei ole totta!
”Pontikankeittäjä
Hermanni käryää!”
Nimismies oli usein yrittänyt käräyttää
Hermannin pontikankeitosta. Italian Jussi joutui tahtomattaan välikädeksi
Hermannin käryämisessä. Hermannin pontikkatehdas oli Särämäen vaikeakulkuisessa
metsässä. Särämäki on Lounais-Suomen korkein kohta.
Jussi oli kuullut hyvistä mustikkametsistä
Särämäen maastossa. Jussi elätti itsensä myymällä jäätelöä ja uudet
makuvivahteet kiinnostivat häntä. Hän
oli kiivennyt kalliojyrkänteen päälle ja kun hän oli erinomainen tenori, hän
kajautti ilmoille ”O sole mio”! Kaiku vastasi. Hän kokeili kaikua viheltämällä
voimakkaasti oikealle, keskelle ja vasemmalle jyrkänteen reunalla.
Kolme vihellystä sattui olemaan Hermannin
asiakkaiden merkki, jos Hermanni oli ”tehtaalla”. Jonkin ajan kuluttua Jussin
vihellyksistä tulee Hermanni puskat ryskyen kontti selässä paikalle ja kysyy
Jussilta ”Mitä herralle saisi olla?”
Jussi kysyy ”Ollako sine yks laukkuryssä?” Hermanni arvasi heti, että mies
ei ollut pontikanostaja ja alkoi syödä mustikoita Jussin seuraksi jonkin aikaa
ennen kuin palasi verstaalle.
Seuraavana päivänä Jussi myy mustikkajäätelöä
Kiikalan kirkolla. Nimismies ja poliisikonstaapeli poikkesivat jäätelölle. Kehuivat
oikein Jussin uutta mustikkamakua. Jussi sanoo, että eilen Johannislundissa
hänelle sattui kummallinen tapaus Särämäen jyrkänteen luona. ”Mine olla
Särämäki pääl ja mine laula O sole mio ja viheltä kolme kerta! Kohta tule mies
puska pois ja kysy mite saisi olla?”
Nimismies ei muuta vihjettä tarvinnut. Suoraa
päätä Särrämäkeen ja poliisipilliin kolme tiukkaa puhallusta! Ei kestänyt
kauaa, kun Hermanni ilmestyy paikalle ja jää kiinni. Tehdas hävitetään ja
Hermanni saa sakot. Vain sakot, koska paikkakunnan napamiehet kaikki olivat
Hermannin asiakkaita!! Tähän päättyi keksitty juttu.
Eero
(Kopioidut
kuvat on ”lainattu” Salon Seudun Sanomissa
aiemmin julkaistusta lehtiartikkelista.)
aiemmin julkaistusta lehtiartikkelista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti