lauantai 1. heinäkuuta 2017

Johannislund – Kiikalan Helmi

Kiikalassa – liki lentokenttää – on toiminut lasitehdas vv. 1813 – 1960. Itse tehdasrakennusta ei enää Pruukinjärven rannalla ole, mutta paikka eli Lasikylä elää. Tehtaan perustaja on Johan Bernd von Torcken. Hänen vaimonsa peri Perniöstä Aimontapon tilan, mutta von Torcken kiinnostui enemmän Hidoisenbölen kylän polttopuumetsistä ja kvartsihiekasta. Näin ”raaka-ainelähteille” lasitehdas perustettiin. 

Kun tuotanto loppui, hakeutuivat tehtaalla olleet lähinnä Saloon uusiin töihin. Maineeltaan ahkerat johannislundilaiset saivat helposti uutta työtä.

A. Ahlström Oy:n hävitettyä tehdasrakennuksen, jäivät muut rakennukset odottamaan tulevaa. Osa rakennuksista ehdittiin purkaa, ennen kuin Lakkosten perhekunta sai kylän haltuunsa v. 1967. Entiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä alkoivat sitten kysellä mahdollisuutta viettää vuokralaisena etenkin kesäaikaa tutuissa huoneistoissa.

Ratkaisevaa oli Jorma Lakkosen (kuollut 25.4.2017 lähes 87-vuotiaana) innostus herättää kylä elämään. Kohta oli kaikissa huoneistoissa vuokralaiset. Rakennusten nimet ovat ”Ylipykninki, Alipykninki ja Toimisto”. Asukkaiden pyynnöstä otettiin sauna yhteiseen käyttöön ja laituri rakennettiin. Viimeisen 10 vuoden aikana rakennuksia on jatkuvasti korjattu niin, että kylä näyttää nyt ryhdikkäältä. Asukkaiden toivomuksia on otettu myös huomioon mm. vesijohdon muodossa.  Asuminen edellyttää omatoimisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä yhdessä tekemistä.

Johannislundin tuotteista saa helposti tietoa netistä. Muutakin on tehty kuin olutpulloja. Lasin väri on vihreä tai ruskea.  Oikeita taideteoksiakin on: esimerkiksi pullon sisään muotoiltu kukko. Lasitehtaasta on kirjoitettu useampia historiikkeja, joten tässä ei enempää tehtaan historiasta.

Italian Jussi eli Giovanni Albertelli


Juhannusaattona 2015 Johannislundin Sketsiteatteri esitti III:n osan sarjasta ”Pojat olivat poikia – elämää Pruukissa ennen vanhaan”. Siinä yksi tarina liittyi ”Italian Jussiin”. Moni vanhempi kiikalalainen muistaa tämän jäätelökauppiaan. Jussi eli Giovanni  Albertelli syntyi Italian Antonionin kylässä 5.7.1884 ja kuoli syntymäpäivänään vuonna 1967. 

Hänen hautakivensä löytyy helposti Kiikalan kirkon seinän läheltä pääoven vasemmalta puolelta.  Pieni punainen mökki Kiikalan Myllykulman tien laidassa, jossa Jussi asui, on yhä paikallaan.


Miksi Jussi tuli Suomeen? Tästä on monta tarinaa. Yhden mukaan hän olisi tehnyt henkirikoksen ja lähtenyt pakoon? Toisen mukaan hän halusi elättää itsensä posetiivin ja marakatin avulla? Kolmannen mukaan hän kosi tyttöä, mutta tytön isä ei kelpuuttanut sulhasta? Jussi saattaa olla tullut Venäjän kautta ja ollut jopa Venäjän armeijassa? Osasipa Jussi jonkun verran ruotsinkieltäkin.  Joka tapauksessa 1900-luvun alkupuolella Jussi on tullut Suomeen. Hän on ollut ”putkassa” Salossa TähtiKino elokuvateatterissa, josta hän on ollut kovin otettu… Asettunut sittemmin asumaan Kiikalaan.

Jussin elämää
Giovanni Albertelli oli yritteliäs mies ja suorastaa hyvä tenori.  Oppi suomenkielen niin, että selviytyi jokapäiväisestä elämästä. Hänellä oli taito valmistaa yksinkertaisilla välineillä hyvää jäätelöä. Hän myi jäätelöä mm. Johannislundin pihassa vuonna 1935. Kun Suojeluskunta piti arpajaisia, myi Jussi jäätelöä. Eräs johannislundilainen kertoi, että Jussi myi arpajaisten jälkeen sulanutta jäätelöä 50 pennillä annoksen.

Kun Lotat alkoivat myös myydä jäätelöä arpajaisissa, tehtaan johtaja Bjarne Silven kielsi Jussia tulemasta Johannislundiin. Jussi siirsi myyntipaikkansa sen verran maantietä Kitulaan päin, että uskalsi laittaa myyntipaikan pystyyn.

Korttipeli

Kiikalan miehiä kokoontui usein Jussin mökkiin pelaamaan korttia rahasta. Panokset saattoivat olla huomattavia rahasummia. Eräästä johannislundilaisesta hän on sanonut: ”Hen juva mees, kakspaha imo, viina imo, kortti imo”. (Hän on hyvä mies, kaksi pahaa himoa, viinan himo ja kortin himo). Jussi käytti hyväkseen kortinpelaajia. Hän lainasi rahaa panttia vastaan ja teki kalliita voileipiä nälkäisille pelaajille, jotka saattoivat pelata päiväkausia.  Korttisakki pelasi myös Jussin mökin lähellä metsässä.

Kerran eräs isä oli pantannut poikansa taskukellon, joka oli sitten lunastettu kalliisti takaisin Jussilta. Isä oli vielä sanonut, että ”jos Jussilla on hyvät kengät, niin osta ne!”





Jussi ei ollut Suomen kansalainen. Hän lienee ollut naimisissa, mutta vaimo osoittautui huikentelevaksi ja hävitti Jussin omaisuuden. Hänellä ei tiettävästi ollut lapsia kenenkään kanssa.

Tämän kirjoittaja kuuli usein juttuja Jussista ja Sketsiteatterin käsikirjoitusta tehdessä syntyi seuraava tarina, joka ei ole totta!


”Pontikankeittäjä Hermanni käryää!”

Nimismies oli usein yrittänyt käräyttää Hermannin pontikankeitosta. Italian Jussi joutui tahtomattaan välikädeksi Hermannin käryämisessä. Hermannin pontikkatehdas oli Särämäen vaikeakulkuisessa metsässä. Särämäki on Lounais-Suomen korkein kohta.

Jussi oli kuullut hyvistä mustikkametsistä Särämäen maastossa. Jussi elätti itsensä myymällä jäätelöä ja uudet makuvivahteet kiinnostivat häntä.  Hän oli kiivennyt kalliojyrkänteen päälle ja kun hän oli erinomainen tenori, hän kajautti ilmoille ”O sole mio”! Kaiku vastasi. Hän kokeili kaikua viheltämällä voimakkaasti oikealle, keskelle ja vasemmalle jyrkänteen reunalla.

Kolme vihellystä sattui olemaan Hermannin asiakkaiden merkki, jos Hermanni oli ”tehtaalla”. Jonkin ajan kuluttua Jussin vihellyksistä tulee Hermanni puskat ryskyen kontti selässä paikalle ja kysyy Jussilta ”Mitä herralle saisi olla?”  Jussi kysyy ”Ollako sine yks laukkuryssä?” Hermanni arvasi heti, että mies ei ollut pontikanostaja ja alkoi syödä mustikoita Jussin seuraksi jonkin aikaa ennen kuin palasi verstaalle.

Seuraavana päivänä Jussi myy mustikkajäätelöä Kiikalan kirkolla. Nimismies ja poliisikonstaapeli poikkesivat jäätelölle. Kehuivat oikein Jussin uutta mustikkamakua. Jussi sanoo, että eilen Johannislundissa hänelle sattui kummallinen tapaus Särämäen jyrkänteen luona. ”Mine olla Särämäki pääl ja mine laula O sole mio ja viheltä kolme kerta! Kohta tule mies puska pois ja kysy mite saisi olla?”

Nimismies ei muuta vihjettä tarvinnut. Suoraa päätä Särrämäkeen ja poliisipilliin kolme tiukkaa puhallusta! Ei kestänyt kauaa, kun Hermanni ilmestyy paikalle ja jää kiinni. Tehdas hävitetään ja Hermanni saa sakot. Vain sakot, koska paikkakunnan napamiehet kaikki olivat Hermannin asiakkaita!! Tähän päättyi keksitty juttu.

Eero


(Kopioidut kuvat on ”lainattu” Salon Seudun Sanomissa
  aiemmin julkaistusta lehtiartikkelista.)














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti