Huh, kauhistusten kauhistus!

Minä olen jollakin tapaa ”allerginen” noita sivistyssanoja kohtaan. Niissä on aina jotakin vierasta, ellei muuta niin niiden kirjaimet tuppaavat olemaan minun kielenkäytössäni vieraantuntuisia. Esimerkkinä voin sanoa, että minulle on tuottanut vaikeuksia tuo tree-kirjain (d), sitä piti ja oikeastaan vieläkin pitää harjoitella, vielä pahempi on tuo ng-äänne. 

Nämä vierasperäiset sanat, joissa tuollaisia käytetään, tahtovat muutenkin kauhistuttaa minua, ihan vain senkin takia, kun ne eivät tahdo jäädä mieleen, ei niin millään.

On siinä sekin syynä, kun niitä ulkomaan sanoja ei lausuta niin kuin kirjoitettaan, meinaa sekin oudoksuttaa minua, tyhmää.

Seuraan mielelläni esim. eduskunnan kyselytunteja. Kiinnostukseni tällaista TV-ohjelmaa kohtaan on niin luja, että pysyn usein hereillä lähes koko lähetyksen ajan. Siitä olen harmissani, kun en omista sivistyssanakirjaa, jota voisin käyttää tulkkina. Tosin lukutaitoni ei riitä siihen nopeuteen mitä puhujien kielenkäyttö vaatisi. On minulla jonkinlainen kuullun ymmärtämisen taju, että suunnilleen tiedän mitä puhuja kulloinkin tarkoittaa. Tiedän myös etten ole ainoa tässä ymmärtämättömyydessä.

Paljon olisi kansanedustajillakin oppimista, ainakin selkokielen käytön suhteen. Uutisia tulen tällä selkokielellä silloin tällöin lukeneeksi. Siinä ei ns. sivistyssanoja viljellä. Meitä kirjanoppimattomia on vielä aikamoinen joukko. On tietenkin siitäkin joukosta paljon sitä väestöä, joka pärjää hyvin ”ulkomaan” kielienkin kanssa. Siitä heille kiitos seisokoot, saavat olla ylpeitä taidoistaan, minä olen luku erikseen. Kuvittelen mielessäni, että seuralaisia löytyy myös meikäläiselle.

On minullakin yksi melkein sivistyssana tiedossani. Tämä sana tuli mieleeni, kun yön hiljaisena hetkenä muistelin niitä näitä. Kuuluisa Uni-Matti oli lähtenyt niin sanotusti lipettiin. Sen tarkemmin en osaa selittää missä sellainen paikka on kuin lipetti, kaiketi tällainen paikkakunta on olemassa jossakin, ainakin usein kuulen siitä mainittavan.

Tarkoitukseni ei ollut pohtia lipetin sijaintia, vaan tuoda julki sana, joka minusta sopisi vallan hyvin käytettäväksi sivistyssanan kaltaisena. Sana on kuitenkin niin sanotusti murteellinen. Sitä todistaa sekin, että tällä Salon alueella sitä ei tunneta. En itsekkään ole sitä käyttänyt pitkään aikaan, mutta vanha kansakoulukaverini tunsi sen oikein hyvin. Hän myös sanoi, että sana on hänelläkin paremminkin muistojen joukossa. Se sana on ANKELEITISTI.

Siinä tuo monia asioita selventävä sana on.

Ankeleitisti sana ilmaisee mitenkä tarpeellinen jokin juttu on, kuinka jokin asia tai teko on aivan välttämätön jonkin tehtävän suorittamisessa. On siis aivan välttämätöntä suorittaa ja tehdä ensiksi se ja se. Tehdään kaikki aivan turhaan, jollei ensiksi tehdä niin ja niin. Moni työ voidaan suorittaa, mutta sitä ennen on tehtävä alustava työ onnistuneen tuloksen saamiseksi.

Koetan ottaa jonkinlaisen esimerkin. Hometalot ovat tätä päivää. Ankeleitisti olisi rakennusvaiheen aikana kiinnitettävä huomio kunnolliseen kohteen ilmastointiin. Sen ei ole annettu kuivua tarpeeksi pitkään tai siitä on tehty liian umpinainen. Ankeleitisti olisi suunnitteluvaihe pitänyt hoitaa paremmin. Niin kuin tämä juttukin olisi ollut parempi olla kirjoittamatta, tuhlata nyt aikaa pelkkään sananhelinään.

Monia asioita olisi tehtävä ja vielä saatettava juttu loppuun asti, mutta kun niin moni hyvä päätös toteutetaan vain puoliksi.

Torsoksi tämäkin juttu jää, mutta kun kerran unissani muistui paljon kuulemani sana mieleeni, siitä sain asiantynkää jostakin menneisyyden ajoilta. Sieltä luurankokaapista voi löytyä lukijalle samantyyppisiä unohdettuja murresanoja, jotka ovat melkein kuin sivistyssanoja.

                                     Niilo