tiistai 26. heinäkuuta 2016

KIRJOITETAAN VENE JA ÄÄNNETÄÄN ’PUATTI’!

Noinhan sitä savolaisuuden syvintä olemusta näillä seuduilla selitetään – ja tottahan se on. Suomenkielen yleisimpiä periaatteita lienee se, että sanojen kirjoitus- ja ääntämisasut ovat samankaltaisia, mutta ei aina. Ja sekös minua on jostain syystä harmittanut useana kesänä näin sienikauden alettua.

Kun se on KANTARELLI!
Se keltavahvero (Cantharellus cibarius) – eikä siis mikään KANTTArelli! Vanhoissa sieniopaskirjoissa sitä on kutsuttu myös ruskosieneksi tai keltasieneksi, mutta ei missään kanttarelliksi! Kieli-ihmiset selittävät asian perinpohjin ja monimutkaisesti (kts. Kielikello 2/1994: Mikä tahansa konsonantti ei tuolla lailla veny vierassanoissa. Kahdennus koskee vain konsonanteista umpinaisimpia: umpiäänteitä k, p, t ja rakoäänteitä s jaf. Eivätkä nekään kahdennu milloin hyvänsä. Niiden edellä on kahdennustapauksissa joko vokaalimainen konsonantti, ’resonantti’ m, n, l tai r taikka pitkä vokaali.) Minusta asia on ilmiselvä ja juontaa nimenomaan siitä, että lähes koko sienen maanpäällinen osa on kantaa. Sienioppaissa puhutaan kyllä sienen jalasta, mutta jalkasieni ei ehkä olisi ollut yhtälailla nautintoja herättelevä vaihtoehto.

Jo jokunen kesä sitten olen ilmoittanut kantanani mm. torin sienikauppiaille, että ostan ko. sieniä koko kopallisen heti kun hintalapussa sen nimi on oikein kirjoitettuna! Eipä ole vielä tarvinnut ostaa. Ja nytkin nuo pannulle asetetut ovat hyvien ystävien metsän anneista maistiaisikseni tuomia tuliaisia.

Liiat nesteet haihdutetaan ja sitten pannulle reilusti voita, hienoksi pienennettyä sipulia ja tuplaloraus kermaa – tuokion haudutus ja ’a vot’; kyllä maistuu! Tosin edesmennyt äitimuorini opasti ruuanlaitossa, että reilusti voita ja kermaa – niin kengänpohjastakin saa maistuvan!

Kokeillut en ole, mutta…
                                                     
PS. Kun nyt näihin ruokapuoliin luiskahdettiin, niin eikö SYTYläisten porukasta löytyisi jokusia kokkailukiinnostuneita - aloitettaisiin tänne keräilemään erilaisia vihjeitä, ohjeita ja muisteloita ateria-asioista! Ne kun tavalla taikka toisella liittyvät arkielämäämme, jokapäiväisenä leipänä, wanhan Lutheruksen Vähä Katekismuksenkin mukaan.

IsoTimppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti