Suu mustikassa

Jo tämä kesänsydämen satoisuuden runsaus on yksi tekijä, joka houkuttelee ajatuksia helposti muisteloitten puolelle ja pois arkikiireistä! Omalla kohdallani se kuljetti jonnekin 70 vuoden taakse, mummolaan, jonka kotiveräjän yli tuli usein lähdettyä emalimuki kourassa läheisille mäenrinteille.

Pihapellon pientareilta oli jo muutamia kertoja saatu koko heinällinen ahomansikoita, mutta ei oikein marjamaidoksi asti. Mutta nyt sellainen oli tavoitteena ja oikein mustikkamaitonautintona.

Kyllä silloin sekä jännitti, että oli jo hiukan pollea olo, kun pääsi yksin – ja luvan perästä – sen rajana olevan veräjän toiselle puolelle. Tuttujahan ne maisemat olivat, äidin ja enomiehenkin kanssa, moneen kertaa kuljettuja, mutta nyt ihan yksin! Lehmipolkua pääsi hiukan kauemmaksi järvenrannasta ja niihin maisemiin, joissa muisti ”marjamarikkojen” sijaitsevaksi. Ei silloin ollut käsitystä metsätyypeistä, että minkälaisena aluskasvistona mustikka-tyyppisessä metsässä niitä varpuja kasvaa, oli vain selkeä muistikuva, että pienen kosteikon laitamalla mustikoita oli paljon ja isoja. Eikä sen mukin täyttyminen kovinkaan kauaa aikaa vienyt, joten muutaman sadan metrin paluumatkalle – tarkasti samanaikaisesti marja-annosta ja polun epätasaisuuksia seuraillen, ettei… Jokusia kertoja muistan vielä pihaveräjällä sen vahingon sattuneen, mutta useimmiten saalis saatiin tupaan saakka ja lautaselle. Siinä oli hetkessä suu mustikassa, sen lisäksi mitä jo poimiessa tuota väriä oli huulille napsittu.

Ennen oli ennen, entä nyt…

Maailman lehmipolkuja kuljeskellessa moni asia säilyy mielessä, vaikka rajoituksia sellaisten muisteluitten toteuttamiselle ilmaantuukin. Tosin niitäkin pystyy väistelemään, soveltamalla. Nyt ”poimin” mustikat Salon torilta. Ja kun vuosien mittaan myös kaikki maitotuotteet on listattu ei toivottujen luetteloon, otin kuvioihin vaniljakastikkeen – oikein käsintehdyn, eikä mitään ”purkkiruokaa” 

ja kyllä maistui! Jos ei nyt juur samalta kuin lapsuudessa, mutta mielihyvää tuotti peiliin vilkaisu – mustikkasuulla!

IsoTimppa