Maailmanmatkalla Aasiassa osa 6

KIINA

Laosin puolella rajaa oli pieni rakennus, joka toimi passien tarkastuspisteenä. Sinnekään ei päässyt sisään, piti vain jonottaa vuoroaan pienen ikkunan edessä.

Meitä jo odotti kiinalainen reittivuorolla oleva linja-auto, kun omaa linja-autoamme ei päästetty Kiinaan. Kiinalainen kuljettaja jo hieman hermostui meihin suomalaisiin, aikataulu pettää, eikä ehditä Kiinan raja-asemalle ennenkuin sulkevat sen.
        

Pääsimme kuitenkin Kiinan rajalle, viimeisinä asiakkaina, siellä tuli kaksi sotilashenkilöä tarkastamaan kaikkien matkatavarat, olimme jonossa vierekkäin matkalaukut edessämme ja laukkujen kannet auk. Siinä sitten alempiarvoisempi sotilashenkilö tutki kaikkien laukut, jonka jälkeen saimme mennä sisälle passintarkastukseen. Kun laukkumme vielä läpivalaistiin, niin sen jälkeen raja-aseman ovet sulkeutuivat siltä päivältä.

Kiinalaiset kuljettajat (2) - toinen oli ilmestynyt jostakin - olivat hoputtamassa meitä autoon, ja sitten alkoi 11 tuntinen matkanteko.

Tiet Kiinan puolella olivat hyvässä kunnossa, jos vertauskohtana pidetään edellisiä maita. Auton jousitus taas oli nähnyt jo parhaat päivänsä, eikä muutenkaan ollut mukavaa matkustaa niin pitkään. Siellä kyllä näkyi ihan huippuautojakin, en ymmärrä miksi meidän kohdalle tuli se huonoin, no, seikkailun kannaltahan sekin oli riittävä.

Aikataulu taisi olla tiukka, taukoja ei olisi tullut, jollei meitä olisi pysäytetty kolme kertaa. Ainakin minulle jäi epäselväksi mitä etsittiin. Kaksi kertaa pysäytti poliisi, kerran sotilaspukuiset miehet ja auton ikkunasta näin, että joitakin laukkuja pengottiin, myös omaani.

Nanningissa vietimme eurooppalaista uutta vuotta, Kiinassa uusivuosi tulee myöhemmin.

Kalle, joka asuu osan vuotta Kiinassa, päästi ystävällisesti meidät matkalaiset asuntoonsa, jossa vietimme illan, ja mikä parasta, saimme KAHVIA.

Päivällä muutamat kävivät ruokamarkkinoilla. Siellä olivat käärmeet, koirat ja apinat vierekkäin omissa häkeissään. Siitä sitten plokattiin asiakkaan haluama eläin, joka teurastettiin, joten varmasti oli tuoretta.

Pankkikorttini meinasi jäädä automaattiin sisälle, kun en ymmärtänyt kieltä, jolla selvästi sanottiin automaatin olevan pois käytöstä. Avukseni riensi aseistettu vartija, hän paineli parista nappulasta, ja taas pankkikortti oli minulla.

Tämä paikka sijaitsee korkealla, joten yöt olivat kylmät, vaateostoksillakin piti käydä, jos halusi pysyä lämpimänä. Asusteet olivat halpoja, mutta en halunnut tuoda niitä mukanani Suomeen, joten reisuni lopuksi lahjoitin ne Pekingin lentokentällä pois.

Seuraavaan kohteeseen lähdimme taas reittibussilla, matka kesti 15 tuntia, kuskeja oli kaksi, jotka vaihtoivat ajovuorojaan vauhdissa, ja vauhti oli hurja. Totuus kyllä on, että minä pelkäsin hieman.

Hostelli Humpissa yövyimme retkeilymajoituksessa. Seinällä olevien kuvien perusteella oletimme sen olleen aikanaan amerikkalaisten lentäjien majoituspaikka 50-luvulla.

Kiinalaisten lomakohde, Hainan, erikoinen lomasaari

Hotellissa, jossa yövyimme, oli kyllä mainostekstit englanniksi, henkilökunta sitä vastoin ei osannut englantia. En tiedä miksi, huoneeseeni tuli virkailija, ja penkoi laukut, sängyn ja patjanalustan. Tiedusteltuani miksi, hän toisti vain ’wifi, wifi’ vieläkin on epäselvää mitä haettiin.

Seuraavaksi koostan pienen pätkän Hongkongista, jossa jouduin tekemään päätöksen matkani lopettamisesta, vaikka olisi tarjolla ollut mahdollisuus jatkaa Etelä-Korean Busaniin.

JuPe