Hong Kong
Ennen Hong Kongin saarelle
pääsyä, saimme odotella lähtösatamassa muutaman tunnin taivasalla, jona aikana
linja-auto ja matkatavaramme tarkastettiin todella tarkkaan, muutama
paperikassi jossa kuljetimme villapaitoja, oli revitty kuin jotain etsien.
Laivaan meno tapahtui
kapeita portaita ylös kannelle. Matka kesti n. 2,5 tuntia. Suomalaiset saivat
ihmetteleviä katseita.
Kovin olivat kiinalaispojat
kiinnostuneet suomalaistyttöjen kortinpeluusta, eivätköhän kiinalaistytöt pelaa
korttia, koska niin tuo pelaaminen kiinnosti.
Perille päästyämme,
väärinkäsityksen vuoksi, minä ja eräs toinen matkalainen yövyimme todella
kalliissa hotellissa, lopunaikaa vietimmekin sitten retkeilymajassa.
Paikallista porukkaa oli
todella paljon, näin salolaisia katuja tallomaan tottuneena, suuri ihmetykseni
oli, miten he tulevat toimeen suuremmitta rähinöittä.
Ainakin minä sain
asiallista kohtelua, niissä paikoissa joihin nokkani työnsin.
Koska Hong Kong oli
pitkään vapaakauppa-alueena, englanninkielellä pärjäsi, saattoivat osata
parempaa Lontoon kieltä kuin minä.
Minä jouduin tekemään
itselleni ikävän päätöksen, olin pakotettu jättämään matkan kesken.
Olin jo matkan
puolivälistä saakka kärsinyt lihasten jumiutumisesta linja-autossa istumisesta,
välipäiviä kuitenkin oli tasaisin välein, joten palautuminen onnistui. Kuitenkin
Kiinan kuljetusvälineet olivat minullekin liikaa, enkä tullut enää lepopäivien
aikana, siihen kuntoon että jatkaminen olisi mielekästä.
Sain apua lentolippujen
hankinnassa, lensin aluksi Hong Kong - Peking välin Airbus 380 kyydissä, eikö
sellainen pudonnut juuri Jaavan mereen.
Pekingissä odottelin pari
tuntia, koneen lähtöä Zürichiin, siinäkin koneessa taisin
olla ainut eurooppalainen.
Vierustoverikseni sain kiinalaisen
nuoren naisen, jostain kumman syystä hän luuli minua saksalaiseksi, ja
ymmärtäähän sen, kun hän koetti mongertaa minulle saksaksi jotain, eihän siitä
mitään tullut. Matka kesti 11 tuntia, joten repikää siitä.
Zürichistä oli jatkolento Helsinkiin,
ja eikö minun tuurillani, matkalaukkuni hävisi sinne jonnekin.
Velimies oli minua
vastassa, mutta ei minun autollani, kertoi kotimatkalla, siihen tulleen jotain
vikaa (se on toinen tarina).
JUPE
Viimeisessä
kirjoituksessani teen yhteenvedon matkastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti