LÄÄKÄRISSÄ

Jalat ne jalat...

Nuori ihminen kun näkee tosi ylipainoisen taapertajan ajattelee mielessään: onpa siinä tosi läskikasa, tuollaiseksi en haluaa tulla. Tämän tiedän omasta kokemuksesta, läskiä on kertynyt vuosien varrella. Painoindeksi on noussut näillä iäkkäimmillä päivillä sairauslukemiin asti. Viisari osoittaa sairaalloisen lihavaa henkilöä. Haluja olisi painonpudotukseen, mutta vastusta löytyy ja kaikenlisäksi hyvinkin läheltä. Kaikkein kavalin vastus löytyy oman pääkopan sisältä, luonnetta ei löydy vaikka järki myöntää tapahtuman, seuraukset ovat tiedossa, ikävät sellaiset.

Nivelet ovat kovilla liikapainon alla!

Jos painonpudotus olisi helpon työn takana, niin meitä ylipainoisia olisi hyvin vähän. Lihavuutta voi verrata tupakanpolttoon. Molemmista on hyvin vaikeaa irtaantua. Molemmissa tapauksissa vaaditaan sitä jotakin, päättäväisyyttä ja sitkeyttä asian toteuttamiselle. Aina löytyy kompastuskiviä, mihinkä halut tyssäävät ja hanke kaatuu siihen.

Vuosien varrella olen tehnyt monta yritystä kilojeni poisajamiseksi. Onnistumisia oli silloin kun olin niin sanotusti kunnossa liikkumaan, hikoilemaan. Elämäntilanteet vaihtelivat ja niin myöskin painonpudotukset haihtuivat taivaan tuuliin. Kymmenen kilon pudotukset vaihtuivat yhdentoista kilon nousuun. Monta jojoa olen kokenut. Viimeiset neljä vuotta on ollut pelkkää painon nousua. On se niin vaikeaa, uskotteko?  Lihominen on lisäksi tuonut tullessaan muitakin remppoja. Ehkä vaikein on nivelten kuluminen särkyineen.

Motivaatio

Innostus toteuttaa itseään, siinä monen haaveen avainkysymys. Ellei ole sitä punaista lankaa, joka vie haaveen perille, silloin juttu on väkinäistä ja on helposti syrjään jäävä. Vastoinkäymisiä tulee vastaan hyvin helposti. Jos on valmis torjumaan kompastuskivet niin asia ja tavoite on saavutettavissa.

Saa nähdä onnistunko tällä kertaa kilojeni suhteen. Epäonnistumisen vaara on suuri, mutta nyt minulla on "persoonatreeneri", jonka tuella pyrin pääsemään tuloksiin. Olkoon tämän tukihenkilön nimimerkki vaikkapa Sanna. Hän lupautui kommentoimaan tulevia bloggauksiani tällä sivustoilla.

Toivottavasti Sanna pystyy antamaan minulle laihduttamisen motivaation. Yhdessä me ensi kuun loppupuolella nokatusten keskustelemme tuloksista. Jään rohkean innostuneen luottavaisena odottamaan Sannan kommentteja tästä ja tulevasta. Toivottavasti "piiskani" toimii. Koetan kertoa ensi kerralla mitkä ovat keinoni tuloksen saamiseen.

Myös tällaisesta riesasta on pakko mainita:

Jalkaruusu, sen kanssa ei leikitä!

Pikkuvaivasta riesaksi asti.

Koetan tässä kertoa vaivasta, josta olin kuullut, mutta en osanut ottaa sitä vakavasti. Pidin sitä alkuun paremminkin jonkinlaisena haittatekijänä. Taudin kehittyessä ja tiedon lisääntyessä, huomasin, että kysymys on jostakin hieman vakavammasta asiasta. Tosin muistin nuoruuden ystävän ja tanhupartnerin kertomuksen hänen miehensä sairastuttua jalkaruusuun, josta en ollut aikaisemmin kuulutkaan.  Ystäväni miehelle tauti päättyi ikävällä tavalla. Hänet oli määrä kotiuttaa sairaalasta viikonlopun jälkeen maanantaina.  Sairaalasta soitettiin: "Miehenne on menehtynyt viime yönä".  Lauantaina kaikki näytti valoisalta, mutta äkillinen käänne huonompaan suuntaan oli varmasti yllätys sairaalan henkilökunnalle sekä omaisille.

Kerroin tänän siksi, että tauti on otettava vakavasti. Jalkaruusua (oikeastaan pelkkä ruusu - erysipelas) ei pidä sekoittaa niin monen sairastamaan hyvin kiusalliseen vyöruusuun (herpes zoster). Tämäkin tauti saa potilaan hyppimään pahimmillaan "seinille". Se osaa kiusata moninaisesti. Se saa potilaan tuskaiseksi, kärsimättömäksi, hermostuneeksi. Tietääkseni vaiva kohdistuu vyötärön alueelle pääasiassa. Myös päälaki saattaa olla kohteena. Päässä se kohdistuu vain toiselle puolelle, kuin myös vyötärölläkin. Päänahka rikkoontuu ja kutiaa vasemman korvan puolelta, otsasta niskaan asti. Onneksi vain toinen puoli saa tämän vaivan.

KOKEMUKSENI  JALKARUUSUSTA

Oireet alkavat vilun väreillä. Muuten on ihan hyväntuntuinen olo. Ei ole päänsärkyä tai muuta vastaavaa. Hampaat kalisevat, juot lämmintä, apua ei siitäkään saa. Peitteet eivät riitä lämmittämään. Lämpömittari kainaloon, vähän lämpö osoittaa nousemisen merkkejä. Kyllä se siitä kehittyy, vähän kerrassaan. Lämpö nousee ja nyt tarkenee ilman ylimääräisiä peitteitä. Tämä olotila on varsin lyhytkestoinen, taas paleltaa. Lämmön vaihtelut on hyvin sahaavia. Välillä on hiki päässä ja seuraavassa hetkessä viluttaa. Korkea 40 C-asteen kuume - laskee hetkessä  37 -37,5 asteeseen. Joskus minulla on ollut flunssa 39,5 asteen kuume. Silloin olen kulkenut ns. seiniin tukeutuen. Tämän taudin aikana pysyin jalollani kohtalaisen hyvin.

Seuraava vaihe oli jalkapöydän turpoaminen. Turvotus nousi nilkan yli miltei pohkeeseen. Jalan väri alkoi sinertämään ja iho oli kosketusarka. Monelle on seurauksena korkea särkytila, mutta minä säästyin pienempään särkytilaan. Sääreen tuli turvotuksesta ja kuumeesta johtuen vesikelloja jotka rikkoontuivat.

Varpaan väli oli kahdesta kohtaa haavaumalla. Näistä rikkinäisistä varpaan väleistä oli vereen kulkeutunut pasilli. Lääkäri selosti ehkä hieman karrikoiden. "Jokaisella ihmisellä on ämpärillinen pasilleja jaloissaan, älä ole siitä huolissasi, että olet saanut tartunnan. Tämä ei ole myöskään tarttuva tauti".

Tulehduskipuarvot olivat alkuun 180 luokkaa, tätä pidetään korkeana. Suurimmillan arvot kohosivat 544. Sairaala reisu sitä tuli molemmilla kerroilla. Lääkehoito tiputuksessa tehosi kuitenkin kummallakin kerralla. Hoitojakso jatkui kotisairaanhoidon merkeissä. 

Jalat olivat niin turvoksissa, että oli pakko kehittää sandaaleista talvimalli. Sandaalien hihnoja oli jatkettava ennekuin ne olivat käyttökelpoiset. Turvotus laski pikku hiljaa. Kuumeilu oli poissa ja mieskin järjissään. Olin tyttären mukaan vähän hourailut, mutta eihän sitä terveenoloisena muuten passausta saa.

VARPAANVÄLIT?

Olin tutustumassa myöhemmin Maskun kuntoutuslaitokseen. Porukan vetäjä-opas. puhui varpaanväleistä. Hän vähän morkkasi meitä miehiä. Emme kuulemma pese jalkojamme riittävän hyvin ja usein. Hyvä kun vain kastelemme jalkamme. Ehkä se näin on, mutta kaikkein tärkein asia on kylvyn jälkihoito. Siihen jälkihoitoon kuuluu ehdottomasti jalkojen hyvä kuivaus. Eritoten varpaanvälien kuivaukseen kannattaa paneutua. Talouspaperi tässä on hyvä juttu.  Jalat hautuvat ja kosteus saa myöskin pakteerit jylläämään. Kannattaa käyttää talkkia sekä lampaanvillaa imemään kosteuden pois. Lampaanvillaa saa ainakin Halikon Desing Hillistä. Liike on Auratien ja moottoritien risteyskohdan lähellä.

Mainittakoon, että vyöruusu on  virusperäinen ja jalkaruusu on bakteerin aiheuttama. Jälkimmäiseen voi menehtyä verenmyrkytyksen seurauksena. Itse olin tehohoidossa Salon alusairaalassa. Seuraan mielestäni varpaanvälejäni hyvin. Koskaan ei tiedä milloinka sitä joutuu "tehohoitoon", sillä kuulemani mukaan veressäni muhii tämä pöpö.

Kirjoitin tämän tarinan kaikille lukijoille opiksi ja varoitukseksi. ja itselleni muistutukseksi. Ole sinäkin Niilo, varovainen ja kuivaa jalkasi hyvin...

Niilo Henell