Päähänpisto
ja "hauskanpito" lienee ollut se perimmäinen syy seuraavaan
tapahtumaan. Näin varmaankin ajatteli "jekun" tekijät silloin muinoin.
Kohde varmaan oli hyvinkin eri mieltä. "*-tanan nulikat, tätä vielä
kadutte!”
Näin ainakin minä kuvittelen kuulemastani tapahtumasta, joka konkretisoitui
jo ennen minua. Tekijät joutuvat puolustamaan maata ollessaan parikymppisiä.
Nuorison kisailu ja tanssipaikka.
Tällä
paikalla, kuulemani mukaan, nuoret ja varttuneemmatkin piti "iltamia"
sunnuntaisin. Paikka tunnettiin nimellä "Raittila". Talon isäntä,
Kalle, oli koko ikänsä paikkakunnan kulttuuripersoona. Aina kun tarvittiin
pelimannia, niin sinne pyydettiin Raittilan Kalle soittamaan kaksirivisellään,
Puurattaat, puurattaat... siinä koko sävellaji, joka hanurista syntyi. Tempo
kertoi mikä tanssikappale oli kyseessä; masurkka, valssi, polkka, jenkka eli
saksanpolku, mutta puurattaat, puurattaat ja naukku, seoli pelin henki. Kuka
sitä nyt ihan ilmaiseksi tahtia antaa.
Talon
pihapiiriin kuului riihi luuvineen (luuva = vanhentunut nimitys riihen puintihuoneesta länsi-Suomessa
tai erillinen puintiin tarkoitettu rakennus).
Jälkimäinen oli se osa jossa varstat heiluivat omassa tahdissaan. Tämä rakennelma
pitkine lappeineen oli "jekun" varsinainen kohde.
Riihi
odotti uutta ladontaa orsilleen. Elorattaat, kovapyöräiset, oli kuormineen
luuvan jatkokatoksen alla. Siitä rukiin lyhteet oli määrä mustille parsille ahtaa.
Työ toteutuikin, mutta varsin monimutkaisen kaavan kautta. Nämä "*-keleen"
koltiaiset, pahantekurit, ”*-tanan" nulikat, varmaankin hauskantekomielessä
ja ajattelemattomuuttaan tekivät mutkan matkaan.
Kenen
koltiaisen ajatus olikaan, mutta tyhmyys silloin ennenvanhaan tiivistyi
pahemman kerran. Nämä ruislyhteillä täyteen kuormatut elorattaat piti saada
riihen harjan päälle, aisat harjan suuntaisesti, täysi lasti päällä. Sitä en
tiedä mitä konsteja oli käytetty jekun toteuttamisessa, mutta aivan varma olen,
että nykypäivänä poliisit tutkisivat hartaasti tällaista ilkivaltaa. Ilmakuivat
ruislyhteet tässä käsittelyssä varmasti menettivät osan jyvistään. Kuorma
purettiin varmaankin suoraan riihen orsille ja rattaatkin saatiin ehjinä
katolta. Aikaa siinä kului kuitenkin kesken elonkorjuun. Ehkä tämä työ sujui
"talkoohengen" mukaisesti. Olivatko samat vintiöt apuna, mene ja
tiedä?
Tämä
juttu tuli mieleen kun katselin linja-autopysäkin kaadettua katosta. Onko tämä
ilmaisu pahasta olosta, ajankulun puutteiden vaiko vain voimainnäytöstä. Tälle
eivät kyläläiset naura ja kerro mitenkä
hauska teko katoksen kaataminen on. Rikollista toimintaa! Oliko tuo wanhan
hyvän ajan teko jekku vai ilkivaltaa. Siitä lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä.
Niilo
Henell
Niinpä niin! Lienee itse kullakin kokemuksia (tai ainakin kuulopuheita) joistakin jekuista (jekku = kuje, ilkikurisuus, konnankoukku, kepponen, kolttonen, koiruus, koirankuje, koirankuri) joita on joko tehnyt taikka päässyt/joutunut kokemaan. Entisaikaan, ennen TV:n ja muiden viihdykkeitten tuloa, sellaiset lienevät kuuluneet perheiden ja kyläyhteisöjen arkielämään. Pyhäisin sellaisiin tarttuivat jopa kirkkolain perinteet, mutta melko yleisiä ne ovat olleet, kun paikannimissäkin, ainakin Savon suunnalta, löytyvät Konnus- ja Koirusselkä, joitten alkuperä lienee konnuudessa ja koiruudessa. Mahtaisitko Sinä muistaa kertomisen arvoisen ”koiruuden”, jonka toisit esille yhdistäväksi tekijäksi ja jolla ilahduttaisit meitä muitakin! Ainakin minä uskon, että niitä ovat keksineet muutkin kuin vain Vaahteramäen Eemeli…
VastaaPoista