keskiviikko 20. syyskuuta 2017

TEETÄ JA TORVISOITTOA


Meitä SYTY:n yhdistysten jäseniä koulutettiin ennen kesätaukoa “päämajassamme” Helsingintie kuudessa. Aihe koulutuksen tarpeesta on varmasti lähtöisin useistakin eri yhdistyksistä. Moni vammais- ja potilasyhdistys potee niin sanottua “verenvähyyttä”, eli vaikka uusia jäseniä saatetaankin saada, mutta varsinaisia yhdistyksen asiaa, aktiivisen toiminnan eteenpäin viejiä, niistä on pulaa. Yhdistykset saattavat toimia ulkoapäin katsottuna hyvin, mutta kun tulee kyseeseen vaikkapa hallitukseen osallistumisesta, niihin tehtäviin ei ole halukkuutta.

Haluttomuuteen tietenkin saattaa olla montakin syytä. Ajan puute, terveydelliset syyt, haluttomuus sitoutua mihinkään toiminnan vaativaan tehtävään. Syitä kyllä löytyy, aiheellisiakin, mutta ovatko nämä välttämättä niin kovasti pakottavia, etteikö järjestelyillä olisi mahdollista löytää myönteinen ratkaisu. Vai onko se niin, että rivijäsenenä maksetaan vain jäsenmaksu ja jäädään odottelemaan mahdollisimman monipuolista tarjontaa ja viihdyttämistä sekä valmiita toimintaehdotuksia…

Kurssilla teimme pieniä lappusia. Niihin kirjasimme asioita, joilla voisimme saada uusia jäseniä ja jopa sellaisia, joilla voisimme saada myös hallituksiin uutta voimaa. Nämä toimenpiteet saattaisivat tuoda uusia virikkeitä ja ennen kaikkea vireyttä ja viihtyvyyttä omaan yhdistykseemme. Voimavarastahan siinä on kysymys ja kappalemääräisesti jäsenistöämme arvioiden voimavaraa näyttäisi olevan!

Keväinen, perinteinen ’Juhla’

Tämä keväisin toteutettu ja suosittu aktiivijäsenten virkistystilaisuus on pidetty perinteisesti siellä kevään korvalla. Silloin olemme saaneet nauttia niin ruumista kuin sieluakin virkistäviä antimia. Viimeisimpään virkistelyymme ohjelman olivat suunnitelleet Amiksen matkailua opiskelevat oppilaat. Heidän harteillaan oli tilaisuuden onnistuminen. Ja sanotaan kiitokset heille vielä tässäkin vaiheessa.

Paljon oli toimintaa ja tehtäviä tarjolla. Aivonystyrät joutuivat koetukselle, puhumattakaan käsien ja jalkojen taitojen koetuksista. 

Jouduttiin siirtämään puikoilla herneitä (raakoja sellaisia) kupista kuppiin. Hyvä taito tämäkin lomamatkoja noihin kaukomaihin ja erilaiseen ruokakulttuuriin tehdessämme. Kirjalliset testit koettelivat lukutaitoa ja muutakin älliä pulmien ratkaisemiseen. Tuskin kenellekään niistä jäi pahaa mieltä. Mielen virkistymisestä siinä kuitenkin oli kyse. Mielestäni tällainen toiminta auttaa jaksamiseen ja virkeyteen.

Varsinaisesta viihteen tekemisestä vastasi tietenkin ”Taikuri”. Hän on mestari lajissaan. Siinä katosivat kortit, narunpätkät ja sen solmut vaihtoivat silmänräpäyksessä paikkaa. Silmät ja tajunta ei millään pysynyt mukana. Taikurin puhallus ja tilanne oli aivan toinen kuin aikaisemmin. Puhalluksen voimalla naru piteni ja pätkiintyi hetkessä. Kaikkea ei vain pysty ymmärtämään! Tarvinneekokaan…

TV:n Matlock-sarjassa asianajajan herkkuna toimivat hotdogit, sämpylä nakilla höysteen kera. Täällä tarjoilupisteen ohi kulkiessani toiveajattelin, että nyt saadaan nauttia jäätelöstä. Hieman olin hakoteillä, kun tarjoilupisteestä nousi mielestäni höyryä.  Tuoksusta päättelin, että varmaan jäätelö tarjotaan kuumana, sellainenkin on kuulemma muotia. Kahvi ja lämmin jäätelö, varma kesän herkku. Matlock ei helpolla kulkenut hotdogkärryjen ohi, niitä piti saaman vaikka rahasta ei ollut tietoakaan. Meillä rahan puute ei ollut nautinnon esteenä. Elimme ja nautimme runsauden keskellä kesästä ja seurasta sekä kaikesta tarjoilusta – veloituksetta! Ja vaikk’ei lämmintä jäätelöä ollutkaan, niin kylläisinä sieltä kotiuduimme.

Alkuun johdin tämän ajatusmaailmani kurssiin, jossa pohdittiin miten saadaan toimivia aktiivi jäseniä yhdistyksiin. Tämä kevätjuhla palautti mieleeni lapun johon oli kirjoitettu: “Teetä ja torvisoittoa”! Muistelen työelämässä ja ennen lastenkasvatuksessakin käytetyn ”keppiä ja porkkanaa” asioiden paremmin sujumiseksi. Yhdistys-elämässä sen voisi mielestäni korvata tuolla ajatuksella – teetä ja torvisoittoa – siis kun tarjotaan jotain henkisestikin lämmittävää ja myös viihdyttävästi mielenvirkeyttä luovaa, niin sellaisella ”tarjonnalla” jäsenistö myötäeläisi paremmin kuin vain tasaisen virallisin koukeroin.

Tämä sen vuoksi, että elämää ei pidä ottaa liian vakavasti. Onhan siinä viihdyttäviäkin elementtejä hyvinkin paljon. Me jokainen itse voimme vaikuttaa monella lailla siihen kuinka viihtyisää elämä on. Jos kaikessa näkee vain ne huonot, raskaat asiat, koko elämä tuntuu synkältä. Eli tämä maailma ei saa perustua pelkkään työntekoon ja murehtimiseen. Elämälle on löydettävä muutakin sisältöä viihtymisen kannalta katsoen. Niin sanottu kansan hupi eli viihde on pelastus yksinäisyyden tunteelle, joka hyvin herkästi tarjoutuu kaveriksi, jos hiukankin alamme antaa periksi. Kunhan vain sen verran tutkailemme, että mitkä ovat asiat, joihin emme pysty vaikuttamaan – ja unohdamme ne – niin kaikella sillä, jota päätöksemme ja oma asenteemme pystyy ohjailemaan, sillä luodaan parempaa huomista! Ja sisältöä löytyy runsaasti yhteisöllisyydestä, jota puolestaan SYTY jäsenyhdistyksineen tuo ulottuvillemme lähes rajattomassa määrin. Ole siis mukana, niin on myös
                                                                     Niilo

PS. Jos kaikki tuo edellä lukemasi tuntui sekavalta, älä ole milläsikään, ei se kirjoittakaan mielestä niin selkeäksi valjennut, Lähtökohtanani oli positiivinen asenne niin aktiivisten toimijoitten joukon lisäämiseksi kuin SYTYn juuri näille vapaaehtoisille virkistykseksi järjestämän vuotuisen yhdessäolotilaisuuden makeat muistelut!