lauantai 2. syyskuuta 2017

Pohjantähden alla

Suomi 100-vuotta on aiheena seuraavassa kirjoituksessani, vaikka tapahtumasta on jo yli 100 vuotta.

Isäni Eemeli Törmä syntyi Ruovedellä Hanhonkylässä Törmän torpassa 1.9.1893. Löysin hänen kuolemansa jälkeen sinikantisen vihkon, jonka kannessa luki ”Kirjallisia harjoituksia”. Vihkossa on hänen käsin kauniilla käsialalla kirjoittamiaan kokoustekniikan sääntöjä, esityslistoja ja sujuvan kirjoittamisen harjoituksia. Eräässä pöytäkirjaharjoituksessa on päivämäärä ”Orivedellä 25.10.1920”. Näihin aikoihin hän aloitteli Oriveden Työväenyhdistyksen toimintaa ja myös kunnanvaltuuston jäsenyyttä, joka kesti yhdenjaksoisesti 40 vuotta. Se on Oriveden ennätys!

Miksi työväenyhdistyksessä? Vihkosta löytyy myös kirjoitus ”Eräs muistelma nuoruusvuosilta”. Se alkaa näin: ”Seuraava tapaus, joka sattui Vapunpäivänä 1907 ja joka tavallaan on antanut alun luokkatunteen heräämiseen minussa, tulkoon tässä kerrotuksi”.

Eemeli kävi Ylempää kansakoulua Heikki-veljensä kanssa Ruoveden kirkonkylässä. He asuivat Kautun kanavan lähellä, sukulaisten luona, kouluajan. Onneksi siellä, koska kotona kuoli kolme nuorempaa sisarusta kurkkumätään. Pojat olivat eväällä koulun päätöksen jälkeen tulleet kotiin. Eemeli pääsi lähellä olevaan Ala-Hanhon taloon päiväläiseksi. Palkaksi hän sai ruuan ja rahaa 25 penniä päivää kohti. ”Säästelin pennejä ja kokosin niistä markkoja sekä vein ne Säästöpankkiin. Elin niin mallikelpoisesti kuin se ajan lapsen pitikin.”

Marraskuun 1905 suurlakko oli tuonut Hanhonkylän torppareille uusia ajatuksia ja työväenyhdistyskin oli perustettu noin viiden kilometrin päähän Hanhon ”Takalistolle”. Suora tekstilainaus: ”Yllämainittuna Vapunpäivänä (1907) teki Työväenyhdistys mielenosoitusretken eli ”marssin” läpi kylän osoittaakseen talollisten rengeille ja piioille ym. työläisille, jotka eivät olleet kaikissa taloissa uskaltaneet ajatellakaan mukaan lähtemistä, että näin sitä on uskallettava kaikista isäntien vihaisista muljailemisista huolimatta.”

Eemeli on talon ”voolin” (vouti, työnjohtaja) kanssa höyläämässä kattopäreitä maantien vieressä olevalla päremyllyllä. Marssijoukko tuli maantietä laulaen ja liput hulmuten. Vooli Jussi pahoitteli, ettei Ala-Hanhon isäntä päästä töistä marssimaan, niin kuin monesta talosta oli työt lopetettu ajoissa. ”Miten mekin päästäis marssiin mukaan?”  Eemeli sanoi, että minäpä keksin keinon! Hän otti nipun valkoisia uusia päreitä ja punamultamerkkausmaalia. Hän kirjoitti aina yhden kirjaimen päreeseen ja naulasi ne ladon seinään päremyllyn viereen. Seinässä oli nyt näkyvä teksti ”VAPPU VAPAAKSI”.

Jonkun ajan kuluttua isäntä tuli käymään päremyllyllä sikariaan tuprutellen. Vilkaisi seinään sanomatta mitään siitä. Kyseli sitten veden riittävyyttä rännissä ja myllyn kuntoisuutta.  ”Tulkaa sitten viideltä syömään”, isäntä sanoi lähteissänsä. Vooli Jussikaan ei uskaltanut ehdottaa isännälle marssiin lähtemistä, vaikka kovin mieli teki.

Kun väki söi pirtissä, tuli isäntä ovelle ja sanoi: ”Eemeli, jos tulisit sitten syönnin jälkeen kamariin”. Kun hän meni isännän luo, tämä maksoi palkan ja sanoi, että enää ei tarvita ylimääräistä väkeä! Tekstilainaus: ”Kotiin mennessäni tunsin ennen tuntemattomia vaikutteita sisimmässäni. Olin peloissani mitä kotiväki sanoo asian kuultuaan, mutta myöskin tunsin nousevan olemuksessani suuttumuksen ja kapinahalun, joka ei ole sammunut tähänkään aikaan mennessä”.

Seuraavana keväänä Eemeli sai hyvän todistuksen koulusta. Koulun päättymisen aikaan hänen Miina-äitinsä kuoli. Vähän aikaisemmin oli torpassa asunut isoäiti kuollut. Isä Hermanni otti Eemeliä nuoremman Eeron kainaloonsa ja faneriaskissa olleet vähät tavarat mukaansa Muroleeseen Hammon talon lesken luo. Meni kohta hänen kanssaan naimisiin. Törmän torppa jäi tyhjilleen, kun kaikki lapset lähtivät omille teilleen. Torppa on siirretty Ruoveden kotiseutumuseoon ennen sotia.

Mihin Eemeli lähti? Orivedelle Mäkelän Maalausliikkeeseen oppipojaksi. Sitten kisälliksi ja mestariksi. Kansalaissodan ajan hän oli veljensä maatilalla (vanhin veli oli mennyt naimisiin talon lesken kanssa) hevosmiehenä Ruoveden Hanhon kylän Isoniemessä. Hän aavisti, mitä tuleman pitää ja hakeutui sivuun kahinoista. Hänhän oli Oriveden Työväenyhdistyksen ensimmäisiä jäseniä! Meni v. 1922 naimisiin Oriveden pappilan torpparin tyttären Amanda Hakalan kanssa. He saivat seitsemän lasta, joista tämän kirjoittaja on nuorin, ”Jukolan Pikku-Eero”.

Kun Väinö Linnan ”Täällä Pohjantähden alla”-näytelmää esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa, halusi isä minut mukaansa teatteriin. Tämä näytelmä oli minulle, lukiota käyvälle nuorelle, aika järkyttävä kokemus. Osaan kyllä tänään kuvitella sen tapauksen Ala-Hanhon päremyllyllä oikein hyvin.

Maalarimestari, pitäjänneuvos Eemeli Törmä kuoli Orivedellä 12.5.1970.

Kirjoitti: Eläkeläinen Eero Törmä (75) Salosta

P.S. Olisi pitänyt aikanaan haastatella isää ja äitiä enemmän heidän elämästään. Nyt sen puutteen ymmärtää. Onneksi minulla on isän puheiden käsikirjoitukset ja muu kirjallinen aineisto.