keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ateria päivässä pitää nuoren tyytyväisenä/tyytymättömänä

Paljon on vuosien aikana puhuttu suomalaisesta kouluruokailusta. Törmäsin tässä sosiaalisessa mediassa taas keskusteluun kouluruokailusta. Se on kyllä niin tunteita herättävä keskustelunaihe, että pakko siihen on omakin lusikka laittaa.

Suomessa tarjotaan jokaiselle peruskoululaiselle lämmin ateria päivässä. Se on harvinaisen hyvää palvelua, sanon minä. Tuon aterian on suunnitellut asiantuntija, joka on koonnut noin yhden euron arvoisen lounaan terveellisesti ja monipuolisesti.

Aikojen alussa Suomessakin piti olla eväät mukana koulussa. Sitten taas oltiin kateellisia, miksi toisella oli voipaperiin kääritty voileipä oikein voilla ja sianlihalla päällystettynä ja toisella vain kuiva, ehkä vähän homeinenkin, leivänkannikka. Nykyään tarjotaan ihan jokaiselle lapselle ja nuorelle kotioloista riippumatta samanlainen ateria. Se on näin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ollessa muotisanoja hieno asia.

Kouluruokaa ei voida maustaa voimakkaasti, koska ruokaa syö päivittäin Salossakin tuhansia ihmisiä. Makuja on erilaisia, joten on helpompaa tehdä miedosti maustettua ruokaa, johon voi lisätä tarvittaessa mausteita. Kuinka moni meistä muistaa tai tietää, miltä porkkana maistuu? Onko se huono asia, jos kouluruoassa maistuu raaka-aineen oma maku? Mausteita on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois.

Omilta kouluvuosiltani 30 vuoden takaa muistan, miten ihanaa ruoka oli. Silloin se tehtiin omassa koulun keittiössä, ihan siinä vieressä. Ruokatunnilla haettiin kauppakorilla keittolasta vihreät tai oranssit muovilautaset ja peltimukit. Toisessa korissa ruokajärjestäjä toi maitoa ja näkkileipää. Pulpetissa säilytettiin ensimmäisellä koululuokalla vohvelikankaasta itse tehtyä ruokaliinaa, joka asetettiin pulpetille. Alustaan oli tehty lautaselle, mukille ja aterimille omat paikat. Oli se upea!

Tähän vohvelikankaisen alustan päälle asetettiin sitten se muovilautanen, johon oli haettu keittäjän keittiöstä kantamaa ruokaa. Ruoka oli hyvää! Parhaiten muistan sen ihanan tillilihan, jota en kotona onnistu yrityksistäni huolimatta tekemään. Samoin oli se ihanan limainen kanaviillokki, jonka kanssa sai maukasta mustaherukkahyytelöä. Ihanaa oli myös uunimakkaran seurana tarjottu porkkanalaatikko, laukkamakkara ja maksakastike. Voi niitä aikoja!

Nykyisin kouluruoka on entistä edullisempaa, se tehdään isommissa yksiköissä ja usein se kuljetetaan kaukaakin. Se on silti koululaiselle maksuton ja usealle peruskoululaiselle päivän ainoa lämmin ateria.

Ruokalista vaihtuu kuuden viikon välein, joten ei se aina sitä yhtä ja samaa ole. Keittoja on nykyään paljon, mutta on se sentään eri kuin 1950-luvulla koululounaana tarjottu velli tai puuro.

Itse arvostan suuresti sitä, että suomalainen yhteiskunta tarjoaa maksuttoman, lämpimän lounaan jokaiselle koululaiselleen. Aina ei voi olla kaikille maistuvaa ruokaa, mutta syödä pitää, että nättinä pysyy!

Eihän se naapurin rouvan ruokakaan samalta maistu kuin oma tekemä. Onko tänä päivänä niin totuttu syömään teollisesti valmistettua ruokaa ja pikaruokaa, ettei tavallinen, maukas kotiruoka enää kelpaa?

Päivi