Olen kesän kuluessa ja
viimepäivinäkin pyöräillyt paikasta toiseen. Liekö sitten ihme, että yhtenä yönä
päätin lähteä Helsinkiin kurssille polkupyörällä! Siinä polkiessani hieman
tosin ihmettelin reittivalintaa, moottoritiellä kun ei päiväsaikaan saa
pyöräillä. Autot mennä suihkivat ohi, vauhtia piisasi, mutta ihmeen hyvin
jaksoin mankeloida eteenpäin liikenteen vilinässä.
Pakkanen ei tuntunut missään,
vaikka keli oli kylmä ja loskaa roiskui ohittelevista autoista. Kehäkolmosen
sisäpuolelle saapuessa huomasin, että helsinkiläiset lumiaurat ja muut
kunnossapitovälineet olivat vielä talleissaan. Lunta oli nimittäin kinostunut
tielle reiluiksi dyyneiksi ja jonkinlainen rekkakin törrötti ojassa perä
pystyssä. Puskin sitkeästi eteenpäin, näin lähellä jo oltiin. Alkoi vähän
jännittääkin, mutta onneksi risteyksessä oli iso lumikasa. Heittäydyin
pyörineni kasaan pois autojen tieltä, ja siinä samassa olinkin kurssipaikalla!
Tarkkaa tietoa kurssin sisällöstä ei ollut, mutta paikalla näkyi olevan
tuttuja, joten varmaan jotain mielenkiintoista. Halasin muutamia
sisävaatteissaan olevia tuttavia lumisena ja märkänä ja sitten huomasin
vieressä fiinin myyntinäyttelyn. Siihen sopikin huopainen hatunreuhkani ja
takkini sulamaan kurssin ajaksi.
Paluukyydin jätin seuraavan yön ajovalvojan
suunniteltavaksi. Hyviä unia!
Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti