Kiire

Nyt ei mennä kiireestä kantapäähän, vaan syvennytään kiireen olemukseen. Aamutelevision ohjelmissa haastatellaan monenlaisia persoonia. Suurin osa heistä on ”biisintekijöitä”, joiden uusin levy julkaistaan kohtapuoliin.

Yhteinen piirre näillä eri alojen henkilöillä on ainainen, suorastaan krooninen kiire ja aikapula. Äitini sanoisi, että ”on niin kiire, ettei pavut suussa pysy”. Se on hyvin kuvaava sanonta.

Luterilaisen työmoraalin maassa kiire on ylen hyväksytty olotila. Sellaisia ihmisiä kunnioitetaan, joilla on kiire. He saavat paljon aikaan, eivätkä valita tekemisen puutetta. Välillä saattaa tulla burn out, mutta vielä ihailtavampaa on, jos he sieltä masennuksen syövereistä vielä nousevat oravanpyörään. Alkoholisoituminenkaan ei himmennä kiireisen ihmisen gloriaa.

Joskus kiire on niin kova, ettei ehdi silloin tekemään mitään. Ahdistus nostaa hermot pintaan ja käsien vapina alkaa.

Missä tapaa tavallisessa elämässä paikan, jossa on hitonmoinen kiire? Se olisi vain kertaluontoinen eli eroaa edellä kuvatusta kiireestä. Se paikka on marketin kassajono! Jos kassoja on auki liian vähän, alkaa se rassata monien hermoja.

Nyt ei mennä kiireestä kantapäähän, vaan syvennytään kiireen olemukseen. Aamutelevision ohjelmissa haastatellaan monenlaisia persoonia. Suurin osa heistä on ”biisintekijöitä”, joiden uusin levy julkaistaan kohtapuoliin. 

Yhteinen piirre näillä eri alojen henkilöillä on ainainen, suorastaan krooninen kiire ja aikapula. Äitini sanoisi, että ”on niin kiire, ettei pavut suussa pysy”. Se on hyvin kuvaava sanonta.

Luterilaisen työmoraalin maassa kiire on ylen hyväksytty olotila. Sellaisia ihmisiä kunnioitetaan, joilla on kiire. He saavat paljon aikaan, eivätkä valita tekemisen puutetta. Välillä saattaa tulla burn out, mutta vielä ihailtavampaa on, jos he sieltä masennuksen syövereistä vielä nousevat oravanpyörään. Alkoholisoituminenkaan ei himmennä kiireisen ihmisen gloriaa.

Joskus kiire on niin kova, ettei ehdi silloin tekemään mitään. Ahdistus nostaa hermot pintaan ja käsien vapina alkaa.

Missä tapaa tavallisessa elämässä paikan, jossa on hitonmoinen kiire? Se olisi vain kertaluontoinen eli eroaa edellä kuvatusta kiireestä. Se paikka on marketin kassajono! Jos kassoja on auki liian vähän, alkaa se rassata monien hermoja.

Takapään jonottaja saattaa otsasuonet pullistuneina seurata maksamisvuorossa olevan takkuamista. Maksaja hakee kolikoita taskuistaan, on unohtanut PIN-koodinsa, tuotteesta puuttuu hinta, tuotteesta otettiin väärä hinta tai hän pakkaa tavaroita ennen maksamista jne. jne.

Murphyn Laki aiheutti se, että kiireisin kärryntyöntäjä valitsi hitaimman jonon, vaikka kuinka yritti laskea tavaroiden määrää edellään. Hän vaihtaa jonoa, eli lähtee merta edemmäs kalaan. Murphy tulee taas väliin. Kassa suljetaan hänen nenänsä edestä.

Jos edellä kuvatun asiakkaan saa jonoon peräänsä kassalle, on todella kiire. Kun tavarat ovat hihnalla ja edellinen asiakas vasta maksaa, saattaapi saada kärrystä tönäisyn ahteriin, että etkö muka voi mennä eteenpäin? Hyvä kun kapulan ehtii laittaa, niin jo vyöryy takana olevan tavarat hihnalle, vaikka tilaa ei ole. Ja tämä vielä. Edellisen asiakkaan maksettua on molemmat hihnat täynnä pakkaamattomia tavaroita täynnä. Nopea kassa piippaa jo minun tavaroita ja asettelee niitä pankkikortin lukijan viereen.

Nyt tönitään kärryllä toista kertaan ahteriin, vaikka en ole saanut vielä edes maksaa(vilauttaa) ostoksiani. Lapan tavaroita lennosta kärryyn takaisin ja siirryn vapaille vesille sijoittelemaan tuotteet jotenkin järkevästi kassiin. Lopulta pääsen eroon ahdistavasta kiireestä ja syön nautiskellen suklaapatukan palkinnoksi. Patukoitahan on siinä linjalla aina käden ulottuvilla – juuri tätä varten!

Olin kerran toisella paikkakunnalla kassajonossa tuttavaperheen rouvan kanssa. Siinä vaiheessa, kun tuli kärrystä ahteriin, hän sanoi kuuluvasti takaa tulevalle: ”Jos on noin hermostunut, niin ei pitäisi lähteä kaupungille ollenkaan”! Jatkonäytelmä onkin sitten ihan omat jutun väärti!

                         Eero