POISSA HYVÄ - KOTONA PARAS!

"Kun Mäntyharjun pojat lähti reissulle,
niin Mäntyharjun pojat lähti reissulle..."

lauleltiin ennen, mutta nyt reissulle lähtivät

Nyt lähtivät KamariHerrat reissulle

ja kerralla ihan Helsinkiin saakka!

Ajatus syntyi jostain sellaisesta havainnosta, etteivät poijjat puoletkaan olleet kuuna päivänä kulkeneet nykymodernilla InterCity-junalla, joku myönsi ettei ollut sellaista nähnyt kuin kuvissa, joten… Logistiikkataidoistaan tunnettu persoona otti urakakseen lippuvaraukset ja meillehän ne löytyivätkin oikein kahdella pyörätuolipaikalla varustetusta vaunusta. Hyvissä ajoin aurinkoisessa aamussa olimme asemalaiturilla, josta liikuntaesteisetkin pääsivät vaikeuksitta vaunuun.

Salo–Helsinki rataosalla ei juuri ihmeempiä nähtävyyksiä ole, mutta melkoisella vauhdilla kiitävä sähköhepo kiskoi nopeasti meitä pääkaupunkia kohti. Alle puolentoista tunnin seisoskeltiin Stadin asemalla, joka kyllä oli noin 30 vuodessa muuttanut ulkoista olemustaan, eikä sisätiloissakaan tuntunut tutulta. Perinteisen Eliel-ravintolan tilallakin joku helkkarin Burger King! Mutta kun oli päätetty käydä asemaravintolassa, niin sinne. Peräseinällä sentään oli paikoillaan Järnefeltin Eeron Pielisen maisemat; helpotti hiukan. Kuin myös se, että jonotusten jälkeen saimme eväitä eteemme…

…jälkeemme jäi melkoinen kasa lisäyksenä jäteongelmaan.

Kotijoukoille ja kaikille muillekin sopivaksi katsotuille tutuillehan piti tietenkin ilmoitella ja siinä olivat Lumiat ja Dorot hyvänä apuna. Olipa joku lähettämässä postikorttejakin reissulla oloaan kehuskellessaan. 

Etukäteistarkoituksenamme ei tosin ollut tehdä mitään Helsinki- sightseeing’iä, mutta kiersimme sentään puolet asemarakennuksesta ja sen Mannerheimintien puolella pysähdyimme todistusaineistoksi tarkoitettuun ryhmäkuvaan sekä ihmettelemään, että mihin ja miksi kaikilla muilla liikkujilla näytti olevan aivan hillitön kiire ja vauhti! 

Yhden rauhallisen, ’virka-asuisen’ ryhmän sentään näimme kulkevan järjestäytyneenä aseman uumeniin.

Siinäpä se sitten oli. Raiteelle 12, jossa Turun juna jo odotteli. Ja aivan ajallaanmatkaan. Kyllä helpotti astua sisään Salon Kahvila Aseman tiskin ääreen ja todeta, että parasta Helsingissä oli se, että sieltä pääsee pian ja helposti pois!

Ja kun kaiken aikaa matkanjärjestelijä tarkkaili tätä porukkaamme, eikä yhtään miestä menetetty reissussa, niin kaikki ON taas OK!