keskiviikko 20. toukokuuta 2015

POISSA HYVÄ - KOTONA PARAS!

"Kun Mäntyharjun pojat lähti reissulle,
niin 
Mäntyharjun pojat lähti reissulle..."
lauleltiin ennen, mutta nyt reissulle lähtivät



Nyt lähtivät KamariHerrat reissulle

ja kerralla ihan Helsinkiin saakka!


Ajatus syntyi jostain sellaisesta havainnosta, etteivät poijjat puoletkaan olleet kuuna päivänä kulkeneet nykymodernilla InterCity-junalla, joku myönsi ettei ollut sellaista nähnyt kuin kuvissa, joten… Logistiikkataidoistaan tunnettu persoona otti urakakseen lippuvaraukset ja meillehän ne löytyivätkin oikein kahdella pyörätuolipaikalla varustetusta vaunusta. Hyvissä ajoin aurinkoisessa aamussa olimme asemalaiturilla, josta liikuntaesteisetkin pääsivät vaikeuksitta vaunuun.

Salo–Helsinki rataosalla ei juuri ihmeempiä nähtävyyksiä ole, mutta melkoisella vauhdilla kiitävä sähköhepo kiskoi nopeasti meitä pääkaupunkia kohti. Alle puolentoista tunnin seisoskeltiin Stadin asemalla, joka kyllä oli noin 30 vuodessa muuttanut ulkoista olemustaan, eikä sisätiloissakaan tuntunut tutulta. Perinteisen Eliel-ravintolan tilallakin joku helkkarin Burger King! Mutta kun oli päätetty käydä asemaravintolassa, niin sinne. Peräseinällä sentään oli paikoillaan Järnefeltin Eeron Pielisen maisemat; helpotti hiukan. Kuin myös se, että jonotusten jälkeen saimme eväitä eteemme…

…jälkeemme jäi melkoinen kasa lisäyksenä jäteongelmaan.

Kotijoukoille ja kaikille muillekin sopivaksi katsotuille tutuillehan piti tietenkin ilmoitella ja siinä olivat Lumiat ja Dorot hyvänä apuna. Olipa joku lähettämässä postikorttejakin reissulla oloaan kehuskellessaan. 

Etukäteistarkoituksenamme ei tosin ollut tehdä mitään Helsinki- sightseeing’iä, mutta kiersimme sentään puolet asemarakennuksesta ja sen Mannerheimintien puolella pysähdyimme todistusaineistoksi tarkoitettuun ryhmäkuvaan sekä ihmettelemään, että mihin ja miksi kaikilla muilla liikkujilla näytti olevan aivan hillitön kiire ja vauhti! 

Yhden rauhallisen, ’virka-asuisen’ ryhmän sentään näimme kulkevan järjestäytyneenä aseman uumeniin.

Siinäpä se sitten oli. Raiteelle 12, jossa Turun juna jo odotteli. Ja aivan ajallaanmatkaan. Kyllä helpotti astua sisään Salon Kahvila Aseman tiskin ääreen ja todeta, että parasta Helsingissä oli se, että sieltä pääsee pian ja helposti pois!



Ja kun kaiken aikaa matkanjärjestelijä tarkkaili tätä porukkaamme, eikä yhtään miestä menetetty reissussa, niin kaikki ON taas OK!

5 kommenttia:

  1. IsoTimppa on hyvin kuvaillut Helsingin retkemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edesmenneitä matkailijoita lainaten: "jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin"! (Vänrikki Stool)
      IsoTimppa

      Poista
    2. Olen kommentoinut kaksi eri kertaa, tämä on kolmas kerta. En ymmärrä mihin kirjoitukseni häipyvät?
      Nyt kommentoin. Suuret kiitokset seurasta. Reissu oli mahtava, mutta ei niin häkellyttävä kuin Juhani Aho teoksessa Rautatie, vuodelta 1884.
      Matti ja Liisa suorastaan järkyttyivät Rautahevon näkemisesta
      Juhani Aho , kansalliskirjailijamme toisten 10 joukossa . kuvasi senajan keksintöä ja elämän menoa rehevästi

      Niilo

      Poista
  2. Ja siellä kaikilla oli varmasti niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana....tasan ei käy onnenlahjat kun ei oo herraksi syntynyt peräkammariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Kirsti! Eikä liene ainoa kerta, kun... Mutta saithan sentään tuoreet terveiset ja 'nestorin' takaisin riesoiksesi! :-)

      Poista