Maailmanmatkalla Islannissa osa 3

Tänään pääkohteemme oli komea vesiputous, ja jos sää olisi sallinut myös jäätikköä näkisimme (sää oli kuitenkin sumuinen, ja pilvet alhaalla, ei nähty). Jäätikölle olisi ollut matkaa pari kilometriä tietä pitkin, sitä kuitenkaan ei voi linja-autolla ajaa, heidän maastoautoissa onkin leveät renkaat ja maavaraa, joilla jäätiköllä kuljetaan.

Iso putous (Gullfoss) näkyi parhaiten jos meni jäiset portaat alas jokiuomaan, minä en lähtenyt turvallisuussyistä sinne alas, koska tuulikin kovasti.

Matkallamme tutustuimme pienempään putoukseen, jota minäkin uskalsin käydä lähempää katsomassa, ja eikös vain minua saivat taas odottaa...  

Siellä on 800 m päässä toinen putous, joka menee kallion läpi ja sehän piti nähdä, kyllä toiset jäivät paljosta vaille. Mutta jos katseet olisivat tappaneet ”olisin nyt vainaa”.

Ennen ruokailua kävimme myös elokuvissa. Islanti on tuliperäinen ja siellä tapahtuu tulivuorenpurkauksia melko usein, suurempia purkauksia n. 30 v. välein, kerrottiin. Meille näytettiin kuvatallenteita miten silloin tapahtuu ja mitä tuhoja aiheutuu. Tulivuori on nimeltään Eyjafjallajökull ja juuri se, joka toi kaaosta lennoille kaikkialla Euroopassa. Toinen suuri on Hekla (korkeus 1491 m), ja kyllä paikalliset kunnioittavat sitä, koska milloinkaan ei tiedä varmasti koska se saattaa alkaa taas purkautumaan. Saarelaiset ovatkin joskus sen ristineet ”portiksi helvettiin”! Hekla on saaren aktiivisin tulivuori ja kyllä se meidänkin kunnioitustamme herätti, kun siitä vierestä linja-automatkaamme aloitimme.

Päivälliseksi saimme lampaanlihakeittoa, onhan Islannissa kesäisin lampaita eri puolilla saarta arviolta jopa miljoona yksilöä. Ruoka oli hyvää eikä lihakaan maistunut villakintaalle, minulla oli ennakkoluulo, joka oli väärä. Onneksi.

Pihalla oli pari labradorinnoutajaa, jotka olivat leikkisiä. Ja kun isäntä antoi luvan peuhata niiden kanssa, niin taas minua piti odottaa!

Iltapäivällä piti kiirehtiä hotellille, koska happy auer alkoi 17.00 ja täytyihän ne matkan pölyt huuhtoa pois!

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa geysirejä, niitä kuumia lähteitä, joiden lähelle ei ollut menemistä sillä vesi oli 70-100 asteista. Isosta lähteestä minulla ei ole kuvaa, koska sen ympärillä oli niin paljon japanilaisia turisteja, jotka valloittivat kaikki kuvauspaikat. Pienempää lähdettä ei kuvannut juuri kukaan muu, joten tässähän tuo:

Ja taas takaisin ennen happy aueria, iltaohjelma oli vapaamuotoista, ja kyllä siellä monennäköistä muotoa onkin! Todellinen ”ohjelma” alkoi vasta kun minun piti mennä nukkumaan, siitä nyt ei sitten liene ollut suurta haittaa.

Yhtenä päivänä kävimme myös merenrannalla. Siellä meri törmäsi suurella voimalla rantaan, mikä oli todella vaikuttava näky. Etenkin minua kiellettiin menemästä suuren kallion taakse rantaa pitkin, koska nyt oli nousuvesi, ja jos olisin kulkenut lahden toiselle puolelle tutkimaan, en olisi pystynyt ehkä palaamaan takaisin.

Oppaana meillä oli kaveri, joka on opiskellut Suomessa metsätaloutta. Hän kertoi Islannin metsätaloudesta, mutta koska en nähnyt puita missään rohkenin epäillä hänen juttujaan, hän kyllä väitti jossainpäin Islanti myös olevan metsätaloutta. (Googettamalla selvisi, että ”Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen tähden uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-,  pihlaja-, vaivaiskoivu- ja paju- pensastoja.”)

Villieläimet on metsästetty ruuaksi jo aikoja sitten, joskus jääkarhuja on eksynyt näköpiiriin, mutta nekin hävitetään melko nopeasti, lampaita näkyi jonkin verran sekä kilipukkeja, vapaasti liikkuivat myös Islannin hevoset, joilla oli vain avonainen katos ruokailusuojina.

JUPE

(Eikä poislähdöstä puhettakaan - joten jatkoa seuraa...)