Tänään pääkohteemme oli komea vesiputous,
ja jos sää olisi sallinut myös jäätikköä näkisimme (sää oli kuitenkin sumuinen,
ja pilvet alhaalla, ei nähty). Jäätikölle olisi ollut matkaa pari kilometriä
tietä pitkin, sitä kuitenkaan ei voi linja-autolla ajaa, heidän maastoautoissa onkin leveät
renkaat ja maavaraa, joilla jäätiköllä kuljetaan.
Iso putous (Gullfoss) näkyi parhaiten jos
meni jäiset portaat alas jokiuomaan, minä en lähtenyt turvallisuussyistä sinne
alas, koska tuulikin kovasti.
Matkallamme tutustuimme pienempään putoukseen,
jota minäkin uskalsin käydä lähempää katsomassa, ja eikös vain minua saivat
taas odottaa...
Siellä on 800 m päässä toinen putous, joka menee kallion läpi ja sehän piti nähdä, kyllä toiset jäivät paljosta vaille. Mutta jos katseet olisivat tappaneet ”olisin nyt vainaa”.
Ennen ruokailua kävimme myös elokuvissa.
Islanti on tuliperäinen ja siellä tapahtuu tulivuorenpurkauksia melko usein,
suurempia purkauksia n. 30 v. välein, kerrottiin. Meille näytettiin kuvatallenteita
miten silloin tapahtuu ja mitä tuhoja aiheutuu. Tulivuori on nimeltään
Eyjafjallajökull ja juuri se, joka toi kaaosta lennoille kaikkialla Euroopassa.
Toinen suuri on Hekla (korkeus 1491 m), ja kyllä paikalliset kunnioittavat
sitä, koska milloinkaan ei tiedä varmasti koska se saattaa alkaa taas
purkautumaan. Saarelaiset ovatkin joskus sen ristineet ”portiksi helvettiin”!
Hekla on saaren aktiivisin tulivuori ja kyllä se meidänkin kunnioitustamme
herätti, kun siitä vierestä linja-automatkaamme aloitimme.
Päivälliseksi saimme lampaanlihakeittoa,
onhan Islannissa kesäisin lampaita eri puolilla saarta arviolta jopa miljoona
yksilöä. Ruoka oli hyvää eikä lihakaan maistunut villakintaalle, minulla oli
ennakkoluulo, joka oli väärä. Onneksi.
Pihalla oli pari labradorinnoutajaa, jotka
olivat leikkisiä. Ja kun isäntä antoi luvan peuhata niiden kanssa, niin taas minua
piti odottaa!
Iltapäivällä piti kiirehtiä hotellille,
koska happy auer alkoi 17.00 ja täytyihän ne matkan pölyt huuhtoa pois!
Seuraavana päivänä kävimme katsomassa geysirejä,
niitä kuumia lähteitä, joiden lähelle ei ollut menemistä sillä vesi oli 70-100
asteista. Isosta lähteestä minulla ei ole kuvaa, koska sen ympärillä oli niin
paljon japanilaisia turisteja, jotka valloittivat kaikki kuvauspaikat. Pienempää
lähdettä ei kuvannut juuri kukaan muu, joten tässähän tuo:
Ja taas takaisin ennen happy aueria, iltaohjelma
oli vapaamuotoista, ja kyllä siellä monennäköistä muotoa onkin! Todellinen ”ohjelma”
alkoi vasta kun minun piti mennä nukkumaan, siitä nyt ei sitten liene ollut
suurta haittaa.
Yhtenä päivänä kävimme myös merenrannalla.
Siellä meri törmäsi suurella voimalla rantaan, mikä oli todella vaikuttava
näky. Etenkin minua kiellettiin menemästä suuren kallion taakse rantaa pitkin, koska
nyt oli nousuvesi, ja jos olisin kulkenut lahden toiselle puolelle tutkimaan, en
olisi pystynyt ehkä palaamaan takaisin.
Oppaana meillä oli kaveri, joka on
opiskellut Suomessa metsätaloutta. Hän kertoi Islannin metsätaloudesta, mutta
koska en nähnyt puita missään rohkenin epäillä hänen juttujaan, hän kyllä
väitti jossainpäin Islanti myös olevan metsätaloutta. (Googettamalla selvisi,
että ”Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen
jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen
tähden uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-, pihlaja-, vaivaiskoivu- ja paju- pensastoja.”)
Villieläimet on metsästetty ruuaksi jo
aikoja sitten, joskus jääkarhuja on eksynyt näköpiiriin, mutta nekin hävitetään
melko nopeasti, lampaita näkyi jonkin verran sekä kilipukkeja, vapaasti
liikkuivat myös Islannin hevoset, joilla oli vain avonainen katos ruokailusuojina.
JUPE
(Eikä poislähdöstä puhettakaan - joten jatkoa seuraa...)
Mukava on lukea JP:tekstiä. Tuntuu siltä, että hän on nauttinut lukijamatkasta ja eritoten retkistä. Saanut peuhata ja tutustua kohteisiin kykyjensä mukaan.
VastaaPoistaVarmasti metsänhopuista itajallekkin on jäänyt jotakin oppia suomesta. Ehkä niitä voi käyttää hyväksi vaikkapa taimikkoa luoden. Tuuli saattaa olla näiden puhtaaksihakattjen saarten vitsaus. Etelän saarilla on ollit aikoinaan omavaraista laivateollisuutta. Ei ole enään kun metsät on hakattu ja saari on pysynyt puista puhtaana. Vaivaiskäkkäröitä on tullut tilalle. Käkkäröiden lalvukset näyttävät pääasiallisen tuulen suunnan.
Lappimme hakkuuaukiot saattavat myös pysyä aukkoina samasta syystä. Minulle on sellainen kuva lapin hakkuuaukioista, kasvavatko koskaan umpeen kunnolla. Olen varmaankin väärässä - ehkä kuvittelen vain.
niilo
Puuttomuudesta puheenollen, Islannissa sanotaankin, että jos on eksyksissä ei tarvitse kuin nousta seisomaan.
VastaaPoistaWanhat kansanviisaudet ovat oikeassa - sielläkin!
Poista