MALESIA
Miksi valitsin lennon Amsterdamin kautta? Lento
”Veli-Venäläisen” koneilla olisi ollut halvempi, mutta myös pidempi, en oikein
ymmärrä heidän logiikkaansa. Finnair olisi myös lentänyt suoraan Malesiaan,
kuitenkin lento ensin Amsterdamiin oli paras vaihtoehto, vaikka lento kestikin
17 tuntia.
Myös Kuala Lumpurin kentällä oltiin vastassa, musta mies
pyörätuolin kanssa etsiskeli minua, olin lähtenyt heti koneen ovien auettua
wc-reissulle, ainakin lentokentällä wc-tilat olivat siistit, ja länsimaiset.
Siellä on kaksi kenttää
melko lähekkäin, vanha ja uusi, me laskeuduimme vanhalle kentälle, josta piti
mennä linja-autolla uudelle kentälle.
Tuo musta mies kuvitteli saavansa minulta tippiä,
tiedusteltuani, eikö hän saa tästä palkan, myönsi saavansa ja sai lähteä koska
bussikin lähti, bussikuski kyllä otti kaksinkertaisen hinnan matkalipusta.
Minulla oli etukäteistieto mitä kuljetus Melakaan maksaa,
joten siitä en maksanut liikaa. Bussi jatkoi matkaa, ja minä jäin pois Melakan
linja-autoasemalla. Taksikuski joka minua kuljetti kohti majapaikkaa, TIME hotel
Melakaa, ei osannut kuin muutaman sanan Englantia, joten matka oli melko
hiljainen.
Minulta meni kolme päivää totutella aikaeroon, sitten aloin
tutustumaan ympäristöön, olin kuin kissanpoika, joka laajentaa reviiriään.
Matkamme linja-auto ja kuski olivat jo Melakassa, autokin
korjaamolla viimeisteltävänä sekä kuski vartioimassa, ettei siitä häviä mitään.
Melaka on muslimienemmistöinen kaupunki, joten niillä ehdoilla
mennään. Monena päivänä tutustuin
Melakan vanhaan kaupunkiin, sielläkin olisi ollut paljon tutustumisen arvoista
nähtävää, mutta koska olin niin lähellä Singaporea, päätin tutustua myös sinne.
Matkustin paikallisella linja-autolla ja uskoin pärjääväni
siellä parilla vaihtopaidalla, kävikin niin ettei VisaElectron kelvannutkaan ja
matkani meinasi päättyä tähän ja minä jäädä Singaporeen. Minulla oli kuitenkin
sen verran euroja, joita sain vaihdettua, että pärjäsin, vaihtokurssi oli
kohtuullinen, eikä minua huijattu. Asuin aasialaisten alueella, kuitenkin
huomattavasti vaatimattomammin kuin myyntimies Jetro.
Sain kuitenkin yhteyden matkan kippariin, ja hän sai
järjestettyä pari matkalaista pelastamaan minut pinteestä. Nöyränä palasin
lähtöpisteeseen, jossa jouduin vartioinnin kohteeksi etten häviä enää.
Ennen varsinaista matkan alkua matkustimme kipparin kanssa
Thaimaan Pattayalle, automme kuski (jota kutsun tästä lähtien kippariksi)
tarvitsi rentoutusta, sielläkin meni jokunen päivä.
Se ei kuitenkaan ollut minun paikkani, seksiturismin
pesäpaikkana se ei kiinnostanut minua, likainen ja kova meteli yötä
päivää. Siellä myös tapasin aitoja
ladyboyta, jotka tarjosivat henkivartijapalveluita, ja myös palveluita, mutta
vain jos suostuu maksamaan. Minun perästäni ne hävisivät, kun kysyin eikö ensimmäinen
kerta ole ilmainen…
Palattuamme alkoikin matka kohden varsinaista lähtöpistettä
Bangkokia.
Kuten laulussakin sanotaan JA TARINA ALKAA – ja jatkuu täällä
noin parin-kolmen viikon välein, kertoen mitä omakohtaisesti pääsin näkemään ja
kokemaan.
JUPE
PS. Mikäli haluat seurata matkan virallisempaa kulkemista,
löytyy siitä nettisivusto http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ jonka oikean reunan Arkistosta, vuoden 2012 kohdalta, näet
Rantapallon oman bloggauksen tästä samaisesta osasta bussin matkasta maapallon
ympäri. Sieltä ovat myös peräisin kuvat, joita ’lainaan’ luvalla tätä
omakohtaistani keventämään, kun olin kameratta reissussa.
Nähdään siis!
Nähdään siis!
J-P, tosi kivaa kun vihdoin kerrot matkastasi näin kirjallisessa muodossa. On mukava, että ihmisellä on haaveita. Vielä mukavampaa on kun pystyy haaveensa toteuttamaan.
VastaaPoistaItse en varmaankaan yksin olisi tähän pystynyt. Asia tulee helpommaksi kun on seurue johonka voi tukeutua. Mielessäni nostin hattua Sinulle, kun kuulin suunitelmastasi. Yhä korkeammalle hattuni nousi kun sain tietää, että haaveesi tulee toteutumaan.
Minun haaveeni toteutuu, kun kirjoitat oman matkakertomuksesi.
Kiitos siitä!