maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hypinlauta, Pääsiäisen ilo.

Silloin joskus,  seitsemänkymmenen vuoden takaa, kaikki oli toisin kun nyt. Ihan varmasti vanhat ihmisetkin olivat vanhempia kuin nyt, kysykää asiaa keltä hyvänsä. Tai olisiko tämä vain oma mielipiteeni , ehkä olen väärässä.

Nykyisin puhutaan, että vanhoja perinteitä täytyy kunnioittaa. Millä niille voidaan  antaa se kunnioitus ja arvonanto,  kun ei tiedetä niistä mitään. Taas olen väärässä. Onhan näitä asioita kerätty ja arkistoitu kautta aikojen kansien väliin, sieltä niitä löytyy vaikka minkälaiseen uusiokäyttöön.
Vuodet vaihtuu, kehitys kulkee eteenpäin ja ihmisten tavat siinä mukana. Tällainen muutos on ollut valtaisa minunkin  elinaikanani. Se näkyy parhaiten teknologian kehityksessä. Kun olin kakara, silloin tehtiin paljon, paljon enemmän käsin, ainakin maaseudulla. Koneita oli, mutta niidenkin käyttö saattoi perustua käsikäyttöön suurelta osin. Oliko se Nummisuutarin Eskossa, kun sanottiin, "niin maailma muuttuu Eskoseni".

Niin on maailma muuttunut, että harvan talon takapihalta löytyy lautatapulia, pinoa, josta voisi ottaa käyttöön tapulin jostakin välistä, tuollaisen 6 - 7 tuuman leveän ja 2,5 tuuman ja kuusi metriä pitkän lankun. Viedä sen Pääsiäisenä pälvipaikkaan ja tehdä siihen iloisen temmellyspaikan, jossa iloittiin kevättä ja Pääsiäistä. Kohteesta muodostui kohokohta kylän nuorisolle. Toki jotkut aikuisetkin tulivat mittelemään ja muistelemaan taitojaan.

Iso, paksu pölkky aluseksi poikittain ja sen päälle lankku, niin oli hypinlauta valmis "rajuihin" koitoksiin. Painoerot tasoitettiin lankun painopistettä muuttamalla, kevyempi sai enempi lankkua itseensä päin. Hyppelyn onnistumisen edellytys on, että kun molemmissa päissä on hyppääjä, niin lankku on tasapainossa.

Mitä paksumpi poikittainen aluspölkky, sitä korkeammat leiskaukset ylöspäin. Lankulta putoaja sai väistyä ja antaa tilaa toiselle yrittäjälle. 

Posket hehkuen tätä jatkettiin koko pääsiäisen aika. Toki nautittiin Pääsiäisherkuistakin, peruna-mämmistä ja kananmunista. Pääsiäisämmät, trullit, tulivat karjalaisten mukaan kuvioihin virpomisineen.

Perunamämmi ei ole monessakaan maakunnassa tuttu pääsiäisen herkku. Minun lapsuuteeni se kuului ehdottomasti. Se on paras tuntemani mämmi. Ohjeet voi googlata netistä.
Lampaanviulu, lammaspaisti, siitä on mielestäni tullut koko kansan herkku myöhemmin.
Pasha, tämä on varmaankin venäjän emikranttien tuoma tuote. Tätä sain maistaa ensi kerran joskus 1950 - 1952. 

Aika nopeasti tämä HYPINLAUTA pääsiäisperinne hyytyi. Siihen oli varmasti suuri osuus lankkujen saanti. Kotitarvike lautapinot loppuivat ja niiden ainesten hintatason  arvonnousu, oli varmaankin suurin syy tämän harrastuksen loppumiseen.
Nykyisin leikkipuistoissa ja päiväkotien pihoilla on keinulautoja, jotka vähän muistuttavat entisajan hypinlautaa. 
Paljon on harrastusvälineet muuttuneet niiltä ajoilta, suksista lähtien ja paljon on tullut aivan käsittämättömiä muita temppuvälineitä, joiden käytössä nuoret on älyttömän taitavia. Niissä tarvitaan voimaa, notkeutta, nopeutta. Se kuuluu nykykulttuuriin. 

Niilo Henell

1 kommentti:

  1. Niilo-nestorin muistelot nostivat jälleen omaa lapsuutta pintaan ja katselemaan niitä silloisten kotinurkkien ja seinustojen pälvipaikkoja, joista aurinko oli jo päässyt putsaamaan lumet pois. Joku siinä keväässä ja pienemmässäkin sulassa pläntissä sai synnytettyä myös pelihimon. Aikuisissakin. Miesten korttirinkejä syntyi läheisen harjun etelärinteeseen - naisväen silmistä hieman kauemmaksi. Pienimpiä ei huolittu edes katseluetäisyydelle ja sen harmin poistamiseksi piti kehitellä omat 'addiktiot'.

    Nappikuoppaa heitettiin kolikoilla, lienee ollut joku nikkelimarkkakin joukossa, kun se hilikku (25 penninen) oli turhan kevyt osuakseen liki kohdetikkua. Toinen ehkä vieläkin suositumpi oli 'seinäressi' (äitini kertoi sitä nimitetyn myös tirppaamiseksi'). Siinä iskettiin kolikko rakennuksen seinään, ja koetettiin saada se lennähtämään mahdollisimman lähelle muitten kolikkoja, joista vaaksan alueelta sai ne saaliikseen. Tuo 'ressi'-nimitys lienee ollut mureealueemme oma, kun kolikon kruuna ja klaavapuoli olivat ressi ja kopuri - liekö Vennäänperuja. Joka tapauksessa mukavasti lämmittäviä muistoja Niilon postaus ja kevätaurinko aikaansaivat, vaikk'ei ainakaan Salonseudulla mitään pälvipaikkoja sulaan maahan synnykään...

    VastaaPoista