keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kevät sen tekee…


…eri vuosikymmenillä ja eri ikäisten kohdalla hiukan eri lailla, mutta se ei jätä koskaan ilman voimallisia tunteita. Tässä riimitelty kooste joittenkin keväiden vaikutuksista murrosiässä, aikuisuudessa keski-iän kynnyksellä ja nykyhetkeensä jo ikääntyneen kohdalla:

·      Runotytön kipeä murrosikä

Oi, muistatko vielä sen ajan?! Kaivelin pöytälaatikosta 13-vuotiaana kirjoittamiani runoja. Nyt naurattaa, mutta silloin kaikki alla oleva oli totta. Sen muistaa edelleen, miten vaikeaa kaikki oli. Nyt äitinä huomaan, että murrosikä alkaa nykypäivänä aikaisemmin kuin ennen. Kohta 10-vuotiaalla pojallani alkaa jo olla murrosiän merkkejä elämässään. Kunpa osaisin olla hyvä äiti ja muistaa tukea omaa nuortani murrosiän kriiseissä. Etten väheksy lastani, etten naura, etten kuuntele, etten suutu… Siinä haastetta myös äidille! Oma murkkuni toivottavasti selviää joistain asioista äitiään paremmin…
On tässä taidettu maistella kansalaisluottamusta, kun tällaista on kirjoitettu:

Pääni halkeaa,      
jotain valkeaa,
edessä huomaan,
kaadun isän luomaan
LUMEEN!

Ensirakkautta:
Sydämeni luokses halaa,
vannon sulle rakkauden valaa.
Kynäni kiitää,
ajatukseni liitää,
luokses sun,
oman rakastetun.

Ensimmäisiä seurustelusuhteita ja niiden päättymisiä on kuvattu:

Vaihtunut on jo vuosi,
saavun luosi.
Sua rakastan,
ja rakkauttas sydämeeni pakastan.
Muistatko vielä sen illan,
kun kuljimme yli sillan?
Se ilta oli meidän kahden,
silta kulki yli lahden.
Miksi minut jätit,
löysitkö jonkun toisen jolla oli letit nätit?
Vastaa,
niin voin anteeksi antaa.

Yleismaailmallista pohdintaa:

Miksi nuorilla murrosikä täytyy olla,
niillä menee sekaisin koko polla.
Ne huutaa ja kiukuttelee,
päin naamaakin pottuilee.
Ne väkivaltaa käyttää,
koviksilta jotkut yrittää näyttää.
Ne kiroilee ja helposti suuttuu,
ihan kaameiksi muuttuu.
Ne ekaa kertaa rakastuu,
ne kokeilee seurusteluu.
Ne täysin muuttuu,
niiltä jotain puuttuu.

Ei ole aina ollut helppoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on:

Minä vain syön ja syön,
valvon jälkeen toisen yön.
Olen lihava,
vartaloni ei oo ihana.
Pian laihdun,
kunnes kuihdun.
Ruoka-aikoja itselleni määrään,
muulloin työn touhussa häärään.
                                                            Päivi

Ja kun vuodet ovat tuoneet jo useita keväitä, niin…

Kosketus
Kohtaan uusia ihmisiä
päivittäin,
vain harvoin he koskettavat,
vain harvoin annan periksi.
Miksi niin harvoin
annan koskettaa sisintäni.
Mitä harvemmin
sen kovemmin koskee,
sen kovemmin jälleen
kokoan itseni
ja sen vaikeampaa on
antaa koskettaa uudelleen.


Kevät
Riemuitsen
on kevät.
Laulan ja nauran
niin kuin linnut.

Rakastan,
unohdan kevään, linnut.
Kunnes huomaan
en enää rakasta
vaan kaipaan.
Ja yhä riemuiten
huomaan kevään uudelleen.
Linnut ja auringon.

Unikuva
Sinun hymysi sain
ohimennen.
Siitä lämpöä hain.
Sanoit myöhemmin.
Koko illan kaipasin.
Pois lähtiessäin havaitsin
unelmain on haave,
unikuva
sisimmässäin.
                                 Eila

…ja sitten kun keväitään ei enää tule niin tarkoin laskettua, aina ne silti havaitsee:
         Kerro se kaikille:
         Sinä ne jo näit,
         ensimmäiset muuttolinnut!
                        Ja aurinko sulattaa
                        talvijäiset ajatuksemme
                        vastaanottamaan kesää.
         -o-
Vieläkö muistat?
Jäniksen jäljet
pihanurmikon ensilumilla,   
     juuri tuossa,
                        missä krookukset kukkivat.
         Kuinka voimallinen onkaan aurinko!

-o-
Osaatko soittaa,
vaikka vain itsellesi,
yksin ollessa?
         Nyt on sonaatin aika:
         kaikki kevään sinfoniat
         soivat taustanasi.
-o-
Lähde kanssani rannalle.
Kaislojen varsissa jääsormus
ja sulava jää musiikkina helisten.
Nyt saat antaa ajatuksillesi
rajoittamattoman luvan purjehtia
lapsuuden vapaille vesille.
-o-                                         
Tätä on odotettu!
Edellisetkin sukupolvet,
ja seuraavat:
         Auringon paluuta
         kaamostaivaan tilalle.
         Ja mielialaan.
-o-
Valolla on ihmeellinen voima,
sanovat kirkasvalokauppiaat.
Lainasanoin.
         Sadat sukupolvet
         ovat sen kokeneet,
         kaikkea siitä edes käsittämättä.


Luomakunta herättelee itseään,
Sinunkin pitäisi, mutta
varovasti edeten.
              Tuskin muun luonnon tavoin
              osasit varastoida voimia
              avautuaksesi uuteen kasvukauteen.
-o-
Otamme vastaan kesän,
kuten kaikki vuodenajat,
itsestäänselvyyksinä.
              Kunpa osaisimme, luonnon lailla,
              valmistautua kaikkeen,
joka koettavaksemme annetaan.