Olen
sitä mieltä, että ystävän päivä on jokainen päivä. Ystävänpäivä on sitten vain
kerran vuodessa, onneksi! Olemme täällä Suomessakin amerikkalaistuneet
valtavasti, kun nykyään pitää juhlia kaikenlaisia teemapäiviä. Suurimmat juhlat
meilläkin ovat nykyään halloween ja ystävänpäivä.
Ystävänpäivästä
on tullut rakkauden päivä. Jokaisena päivänä pitää rakastaa toisia ja parempi
se on ilmoittaakin joka päivä, ei vain helmikuun 14. Ystävänpäivän lähestyessä
alkaa kaupoissa näkyä vaaleanpunaisia hörhellyksiä ja sydämiä.
Joskus
1990-luvulla ollessani yläasteella, tulivat ystävänpäiväkortit muotiin. Silloin
järjestettiin koululla ihan oma, sisäinen postin jakelu. Koulun aulaan tuli
postilaatikko, johon sai jättää ystävänpäiväkortteja ystävilleen. Piti vain
laittaa nimi ja luokka korttiin. Sitten tukioppilaat jakoivat kortit. Iso oli
homma, mutta ilokin oli valtava! Näin myöhemmin on tajunnut, ettei se päivä
tainnut olla kaikkien mieleen. Jokainen ei saanut isoa kasaa kortteja, joku sai
vain yhden tai kaksi, joku ei yhtään. Tällainen ei enää tänä päivänä olisi
mahdollista. Nyt keksittäisiin vaikka salainen ystävä, jotta jokainen saisi
ainakin yhden kortin.
Itse
olen yrittänyt opettaa pojilleni, että jokainen päivä on yhtä tärkeä. Ystävät
ovat elämän suola ja heistä on pidettävä huolta. Ystäviä muistetaan pitkin
vuotta, ei ainoastaan ystävänpäivänä. Ja mukavaa onkin, kun posti kulkee
pienten ja vähän isompienkin jalkojen kuljettamana naapuruston
postilaatikoihin. Lapset pitävät myös korttien lähettämisestä ja saamisesta.
Ei
silti voi kieltää, että onhan se mukavaa saada aviomieheltään edes
ystävänpäivänä kukkia ja sydämen muotoisia marmeladeja tai konvehteja. Silti on
tärkeämpää, että aviomies on arjessa mukana, jakaa ilot ja surut.
Jokainen
päivä on ystävän päivä ja siksi arvokas ja tärkeä!
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti