Liekö
ennäi kylliikää, jos mite viisii yhistäät niitkii pois kartalt, maakuntiloihe.
Nui tuommoselt se miu muistiloist kuulost, vaik ei sillo semmost osattun ies
aatellakkaa. Koulu mikä koulu. Ko kerta koulu viimo meikii kyläl saatii. Sottii
jälest. Näät ko sin jäi joutilait parakkiloi, mist armeija mieste perreet
siirreettii enemp rauha-aikasii tekemise paikkoloihe.
Olha
sielkii koulu olna jo enne mei evakkoloihe tullooki, kiertokoulu kuitekii. Ja
maalaistalo tuvasha miekii sen ensimmäise Aapikukkokirjain sain; ko viel sillo
rakensiit niist parakkiloist lämpösempii ja yhistiit huonehii luokkiloihe
kokosiks. Sit toisel luokal oltiikii jo uuves koulus.
Se varsinaine
koulus olemine lienee olna kaikil samallaist, ainakii näis pienemmis
kyläloululois, mis päi tahojaa – opettajjii mukasest mentii tietekii! Meilkii, mie
muistasi, jot ol vakinaine aviopar pänttäämäs asjoi mei päihi, mut sit ol yhe
lukukauve naapurikoulust tuuraaja kolmanne ja neljänne luoka opettajapöyvä
takan. Ja hääko läht takas omal koulullee, nii myöhä pillahettii itkuu. Kaik.
Vaik se, joka sit tul vakinaiseks, nii hää olj vaik kuinkakii hyvä; nuor ja
innokas kansankynttel. Nappisilmänenkii. Jott tunteihe kans sitä jo siihe aikaa
opetettii ja opeteltii elämää…
Siin myö ollaa, kaik "yläkoululaisii muka", II-VII luokilt
Mutt
sit se kaik muu siint kyläkoulust. Sitä ei sillo kukkaa osant arvollee
aateltkaa. Niinko sekkii ois muka kuulunt luontojaa meil kaikil. Ja sekkii, jot
sillo opettajat olliit kyläl ne silmäätekeväisimmät silviisii, jot ko ne olliit
mitä mielt, nii samalviisii aattel koko kylä. Tai melkist kaik. Ainha meist
löytyy semmosii, ko vastustaat. Monel tosi semmone asenne tulleekii vast
ikälisäks, niinko miulkii. Nyköjää. Mut sillo ainakii sil kyläl hyö, nää
opettajat, olliit siel kansakunna kaapi pääl. Vähä niinku yläluokas se
Ruuneberki kipsine pää. Vai oiskoon olna Sygnaeus, se Uuno yhel uul. Semmosiiko
kuka muka koulusta ast muistasiis. Vaik se kyl jäi mielee, jot ko millo, järjestäjän olles, se piti ottaa opettajapöyväl, nii märäl rätil ei saant
pölylöi käyvä pyyhkimää; se ko muka sullaa semmosest. Kipsine.
Mut jos
sais taas palattuu siihe alkuperäsee asijaankii.
Nää
opettajat, hyö järjestiit ja ohjasiit kaikemmoist, olemissii ja tekemissii, mei kyläläisii
joutoaja kuluks. Ol ompeluseuroloi ja kuoroiltoloi ja meil musikoil monemmoisii
askartellui tyrkyl – voimistelust ja muustkii urheilust alkai. Kesät, talvet.
Kouluaikoi ulkopuolelkii. Olha siel kyläl sit saarnamiehiikii. Ne pittiit
koulul ommii kerholoitaa, joist niist mie jottain muistelij jo sillo
nuoruusvuosissain, ko myö pojatkii käytii RistinKaartii. Siel ko näät käi kaik
kylä tytöt. Tiijä heistkää, nii et usko perästkö! Joka tappaukses tää kyläkoulu
ja sen opettajaväk, heijä ympärillää elämä siel syrjäkyläl kuulosti kuleksiva.
Ja iha hyväst. Ees Marttayhistyksest ei kohont kettää hei tasollee
vaikuttammaa, vaik tomeriikii emäntii ol. Jos ei lie olna kilvanhaluloitkaa.
Nyt ei
taija ennää olla ies kyläkoululoitkaa – ei ainakaa kunna pitämin. Jokune lie kyläläisii
yhistyksii ihtesä ja omil voimil järjestämmii. Niihe kaltasii ollaa jo haikailemas,
mut jot mitä kaikkee muuta sielt maaseuvu maisemast o hävintkää? Lehis
kirjuttaat, mite lapseperreil ja aikusilkii olis ohjattuihe tekemissii tarvista,
mut ko kukkaa ei ala vapaaehtoseks. Koulurakennuskii voip viel olla purkamata
taik jonku karatekerho leiripaikaksee ostama, mutt henkist puolt sil
entiselviisii, se kaik sielt puuttuu. Eikä lie ees ihme, jotta haikaillaa. Kyll
semmosii tarvittas tänäkii päivänä – ainakii sivukylil! Just siel, mis kaik
tunsiit toiseesa ja sen tekkiitkii hyväs henkes. Tiijä vaik kaivattas kaupunkipaikoiskii,
vaik niis yle kaikkee tarjotaakii: kaupallisest! Sillo enne, ko kaik muukii ol
paremmi, meil annettii mahollisuuksii avittaa ihtiämme kaikemmoisel tiijol ja
viisauvel, taik sitt vaa nauttii kaikest mitä kanssaihmisill olj meil tarjol kulttuurij ja lystinpion kans. Eikä kukkaa myynt pääsylippuloi, raha jälkee arpomissiikii
ol melko harvaksii. Mutt elämä ol elämise makkuist ja siin olj mukava olla
mukan. Jotta älköä ennää jääkö vaa haikailemmaa niit entisii kyläkoululoihi
aikoi ja antiloi – kyl teistkii joku jämäkkä saattasis vielkii ottaa ohjat
kättee ja rakentaa entisevviisii wanha-aikaist elämämennoo meil ikäihmisil ja
siin samal nuoremmilkii! Toivoop
Meidän kunnasta löytyy vielä oikea kyläkoulu, joka on ollut sekä lasteni että parin lapsenlapsen opinahjo. Koulu sijaitsee kauniilla paikalla vihreän metsän siimeksessä. Koulurakennus on perinteinen vanha hirsirakennus. Koululaisten viihtyvyyttä lisää lasten kanssa yhdessä hoidettu pihapiiri marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Opetusta annetaan koulussa vuosiluokilla 1-6. ja oppilaita noin 50.
VastaaPoistaEri luokkien oppilaat puuhailevat mielellään yhdessä ja opettavat samalla uusia taitoja toisilleen. Ryhmän muodostuminen eri ikäisistä suo hyvät edellytykset kehittää erilaisia sosiaalisia taitoja – toisen huomioonottamista, auttamista, suvaitsevaisuutta, iloa omasta ja muiden oppimisesta jne.