Joka vanhoja muistelee…

…sitä tikulla silmään.

        jatkoa: ja sitä molempiin, joka unohtaa.

Me ikäihmiset (ainakin) vietämme runsaastikin aikaamme vanhoja (hyviä aikoja) muistellen! Emmekä näköjään ole ainoita. Jo  vuodenvaihtumisen aika näytti olevan nimenomaan pyhitetty tinasta tehdyille hevosenkengille tulevaisuutta valottamaan, kuin myös koko vanhan, jo eletyn vuoden asioiden kertaamiseen; muistelemiseen!

Tuonne alkuun palatakseni, niin tuskin esi-isämme, jotka oletettavasti tuonkin sanalaskun ovat kehittäneet ja taltioineet, aivan sanatarkasti mitään teräväkärkisiä tikkuja tarkoittivat. Kuvittelen sen koskevan rajoitusta, ettei tuotaisi menneitä, epämukavia aiheita esille tarkoituksella saattaa kanssaihmisiä epäsuotuisaan valoon, jos ja kun asia on jo joskus kerran ”puitu” pois päiväjärjestyksestä. Varsinkin kahdenvälisissä erimielisyyksissähän juuri noita ”vanhoja” pyritään käyttämään jopa epäreiluina ”lyömäaseina”, ettei vain jouduttaisi kiistassa häviölle. Ja se ”tikulla silmään” lienee vain ikään kuin henkisen eston asettamisen symboli.

Tuo jatko sitten – myöhempien mukaan liittämä – lienee vain toive positiivisten muistamisten ja muistelemisten tärkeydestä!

Muisti, sehän on melko lailla ihmeellinen asia, eikä ilman sitä oikeastaan olisi muuta elämää kuin vain tässä ja nyt. Vanha totuus on, että ”jos ei tunne menneisyyttä, ei myöskään ymmärrä nykyisyyttä eikä kykene arvioimaan tulevaisuuttakaan realistisesti”. Ilman muistiammehan tuo ei voi toteutua. Ja muistin avuksi on kehitetty monenmoisia apuja. Lempi-ideoitsijanani seuraamani Pertti Jarlan Fingerpori on monesti sekä ajan hermolla, että edellä aikaansa; niin nytkin:

Joku, joka muistelee puolestasi! Myös alussa mainittuun ikäihmisten muistelemiseen hänellä on ihan omanlaisensa näkemys ja tulkinta:

Muistilla voi siis leikitelläkin, ellei se omakohtaisesti ala reistaamaan. Muistisairaudet pahimmillaan edetessään rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ja meillä Suomessakin oletetaan olevan jo arviolta 193.000 muistisairasta ihmistä, määrän lisääntyessä vuosittain lähes 15.000 sairastuvalla. Onneksi olemme mukana kansainvälisessä kattojärjestössä (ADI) ja täällä kotimaassa varsinkin vahvasti mukana ennaltaehkäisyssä, hoitoonohjauksessa ja diagnoosin saaneita sekä heidän läheisiään tukevassa toiminnassa. Salossakin. Jos hiukankin kiinnostut tai tunnet tarvetta muistiasioiden selvittämiseen, niin ei kun nettiin:

http://www.muistisalo.fi/on se oikea osoite jo ensiaskeleiksi!

Kaikesta huolimatta, näin entisaikaisesti ilmaistuna, sen perinteisen Wanhan ja Uuden joulun välisen jakson lisäksi, kannattaa vielä tässä jatkuvassa kevään odottelussakin varata jokunen tuokio menneiden muistelemiseen. Eikä sille esteitä ole asetettu millekään vuoden- eikä vuorokaudenajalle. Nyt jo niin kesäisen kauniina iltoina (jolloin ei kuitenkaan tarkene mennä mennä pihagrillille), voi kevätmielisesti palautua ”silloin joskus” elettyjen tunnelmien muistoihin tai hakea muistinsa lokeroista juuri niitä Wanhan hyvän ajan parhaita tapahtumia ja tuokioita elettäväksi tavallaan uudelleen. Eikä todellakaan ainoastaan viimeisten vuosien, vuosikymmenenkään, vaan jopa edellisen vuosituhannen puolelta palauttaen. Jokaiselle sukupolvelle ei ole sellaista suotukaan. Muisteleminen on rikkaus, josta voimme nauttia ja jopa jakaa sitä kanssaihmisiemme kanssa. ”Muistatkos kun…” tai ”sinä et silloin vielä ollut syntynytkään, kun muistan, että…” – mahdollisuudet ovat rajoittamattomat!

Nauti siis muistoistasi, anna niille aikaasi; ei Sinulla nyt niin kiire voi olla, etteikö siihen jokunen hetki liikenisi! Juuri sen mittainen, jonka koet mielekkääksi. Ja hyvien asioiden muisteleminen luo mielihyvää, herättellen jopa sellaisia myönteisiä vaikutuksia elintoiminnoissamme, joita emme itse pysty hallitsemaan sekä rakentaa positiivisia ajatuksia tulevaisuudellekin ja auttaa jopa jaksamaan niidenkin asioiden kestämisessä, jotka eivät aina ole helpoimmasta päästä. Muistelemalla autat eniten itseäsi!

Muistellen – ja jos vaikka…, niin muistellaan yhdessä