Praha 2
Nyt kun vielä
muistan, ja pakkasten jälkeen sulattelin muistojani, niin kävimmehän me matkassa
mukana olleiden leidien kanssa syömässä paikallista herkkua ”rullapullaa”,
saattaa olla pullataikinasta valmistettu rull,a joka kypsennetään avotulella,
päälle tulee vielä sokerikuorrutus, hyvää on. Vasta tämän jälkeen kävimme
nauttimassa lämpimät punaviinit yömyssyksi.
Aamiaisen jälkeen kokoonnuimme lähteäksemme porukalla ja kävellen
adventtikonserttiin, joka pidettiin Prahan kansallisteatterissa, vanha hieno
rakennus, ja kuten Euroopassa yleensä tallaisissa saleissa on monta kerrosta,
mekin jouduimme melko korkealle ja ihan etureunaan, hieman aluksi oli
korkeanpaikan kammoa ilmassa.
Konsertti alkoi kansallisteatterin orkesterin jäsenten
paikoilleen tulolla, he esittivät yhden kappaleen, jonka jälkeen tuli myös
nuorisokuoro. Mielestäni he esittivät taidokkaasti kappaleet vaikka sanoista en
ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, lopuksi nuorisokuoroon liittyi pari aikuisten
kuoroa, kaikki yhdessä he esittivät muutaman kappaleen. Aplodit vaativat lisää,
joten encorena he (todennäköisesti) esittivät kansallislaulun. Konsertti oli
mielestäni nappisuoritus, ja mikä ihmeellisintä kaikki olivat pukeutuneet
viimeisen päälle; tytöillä hameet ja pojilla puku, myös minun pukeutumiseni hyväksyttiin.
Konsertti kesti kaksi tuntia ja oli koko rahan arvoinen.
Päivä olikin sitten vapaa, joten saimme shoppailla tai levätä,
minä tein molempia.
Yhteistä iltaa vietimme jazz-risteilyllä, jonka aikana söimme
hyvin ja kuuntelimme musiikkiesitystä. Ryhmämme joutui kahteen eri pöytään,
joten kaikkea mitä Pekka opas kertoi en kuullut. Minä pääsin pöytään, jossa olivat
ryhmämme leidit, varmaankin hyvä, sillä he pitivät huolen, että käyttäydyin
kunnolla. Lupasin takaisintulomatkalla ostaa kuumaa viiniä torilta, mutta tori
olikin suljettu siltä päivältä. Minun kannaltani hyvä asia, sillä kun tieto
levisi, että olisi ilmaista viiniä saatavana, kavereita riitti…
Matkan viimeisenä päivänä matkasimme ulkomaille – Saksaan!
Bussilla kuljetti meitä todellista maisemareittiä, ensimmäinen pysähdys oli
Terezinin linnoitus ja Gestapon keskitysleiri. Tämä on se leiri, joka
esiteltiin Punaiselle Ristille sodan aikana, kun tuli epäilys, että leireillä
on epäinhimilliset olot. Täällä näytettiin kaikki parhaat puolet, ja Punainen
Risti uskoi, sodan jälkeenhän kuitenkin sitten todellisuus tuli julki.
Siitä erikoinen paikka, että viereisellä hautausmaalla on
kristittyjen risti ja juutalaisten tähti (kyllä ne molemmat kuvassa ovat):
Tästä eteenpäin matkasimme Elbe-joenvartta pohjoiseen,
vuoristoaluetta kutsutaan Tsekin ja Saksan Sveitsiksi, eikä syyttä. Maisemat
ovat todella upeat.
Dresdenissä ruokailimme paikallisessa pubissa, jonka oppaamme
Pekka oli todennut hyväksi. Paikan nimi jäi minulta huomaamatta, mutta hyvä se
oli.
Vaikka olenkin joskus sanonut, että kirkot kierretään ulkoa,
niin nyt tein poikkeuksen. Dresden pommitettiin sodan loppuvaiheessa täysin,
vanha keskusta on rakennettu uudelleen entiseen malliin, Frauenkirche, johon
tutustuin oli vieläkin kesken. Joulutorilta ostin kuumaa viiniä mukissa, sen tuotoilla
kirkkoa restauroidaan.
Sitten takaisin Prahan lentokentälle, josta kotimatka alkaa. Ainakaan
minusta ei ole mukavaa, kun läpivalaisun jälkeen pankkikortti ei toiminut enää,
eikä toimi edelleenkään. Sain kyllä uuden kortin, siinäkin tuntuu olevan jotain
häikkää.
Saavuttuamme Helsinki-Vantaan-kentälle kommellukseni alkaa. Koneen
tyhjennettyä kävin mielestäni pikaisesti WC:ssä, eikös sillä aikaa kaikki
olivat hävinneet jonnekin, minä nokkelana menin vanhasta tottumuksesta
saapuvien lentojen 2 matkatavara nauhalle, eikä minulle tullut edes mieleeni,
että siellä voisi olla toinenkin paikka, johon tietysti meidän matkalaukut olivat
tulleet. Noin 45 min. odoteltuani kävin kysymässä missähän laukkuni voisi olla,
neuvoksi sain, että toisessa paikassa, ja siellähän se oli.
Velimies ihmetteli toilailujani, kun oli nähnyt minun
pippaloivan pitkin lentoaseman käytäviä edes takaisin.
Meidän matkalaisten piti kokoontua vielä heittämään
jäähyväiset, mutta koska minä olin kuulemma häipynyt kaikki muutkin menivät
menojaan.
Kotiin pääsin vasta pitkällä seuraavaa päivää, olin väsynyt
mutta tyytyväinen matkaan, taas tuli yksi kohde, johon pitää palata.
JUPE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti