perjantai 26. joulukuuta 2014

Maailmanmatkalla Aasiassa, osa 4

         LAOS

Linja-auto pääsi vaivatta rajan yli, taisivat tuntea kipparin ja auton. Me retkeläiset keksimme ”hienon” idean, mennään pienissä ryhmissä raja-asemalle, ehkä näin nopeutuu meidän läpimeno. Olisi ehkä onnistunutkin, mutta eräs suomalainen hiippari (ei meidän porukkaa) keksi ruveta esittelemään kielitaitoaan ja miten asioita hoidetaan, ja koska tullihenkilökunta ei halunnut ymmärtänyt mitään, homma seisoi.

Raja-asemalla paikalliset ja me retkeläiset olimme sulassa sovussa taivasalla, rakennukseen sisälle ei saanut mennä. Onneksi ei satanut. Siellä tuntui korruptio pelaavan, koskapa kun minä ja eräs toinen matkalainen löysimme Amerikan dollareita kukkarostamme, sopivan määrän annettuamme rajamuodollisuudet olivat meidän kohdaltamme ohi, ja pääsimme ensimmäisten joukossa rajan yli. Viimeisillä kesti neljä tuntia, joten me muutkin saimme odottaa, ennen matkan jatkumista.

Joulua vietimme Laosin pääkaupungissa, Vientianessa

(joulutervehdyksistä on video todisteena osoitteessa 
http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/2012/12/24/pikavuorolaisten-joulutervehdys/
Ja tuolta blogista löytyy kaikki muukin virallisempi
http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/
sekä enemmänkin Mirka Karvosen ottamia kuvia.)
          

Paikan henkilökunta varmaankin oli tottunut kaikkeen, paikallinen väestö ei niinkään, koska seurueemme sai osakseen ihmetystä, kylläkin hyvässä mielessä. Koska minulla oli hieman nälkä, päätin palkita itseni pihvillä ja oluella, niitä kun oli ruokalistalla, lautasella oli ranskanperunoita, kasviksia, sekä pihvi.

Syötyäni, eräs suomalainen tuli sanomaan meille kaikille, ettei pihviä kannata tilata, koska se on koiranlihaa. Minun kohdallani tieto tuli, siis liian myöhään, ”pihvi” oli rustoja täynnä ja sitkeää, sain syötyä suurimman osan, hyvällä ruokahalulla, menihän se kun oli olutta kyytipoikana.

Seuraavana iltana pikavuoron sekakuoro olikin esittämässä osaamistaan maailmanperintökohteeksi (Luang Prabang) valitun keskustan laidalla, jopa levyn tekoa esitettiin. (jospa nyt ei kuitenkaan). Siellä pääsin taas testaamaan retkeläisten rehellisyyttä, lähdimme porukalla tuk-tukien kyydissä ruokailemaan. (Tuk-tuk on thaimaalainen versio kolmipyöräisestä skootterista, jota kutsutaan muualla auto-riksaksi.) Matkan päätyttyä kyyti piti maksaakin. Kukaan muu ei sitä suostunut tekemään, joten maksoin sen, sovittuamme, että jokainen maksaa osuutensa ruokapaikassa. Ainoastaan Antti taisi olla ainoa, joka teki näin - ryhmässä oli muutamia, jotka esittivät heillä olevan rajaton rahan käyttö, tässä se nyt nähtiin. Summa oli mitätön, mutta periaatteessa olisi kannattanut maksaa.
           
Minulla kun on sama pää kesät talvet, huomasin, kävimme ennen Laosia, Kambodžassa. Unohdus saattaa johtua siitä, että valtio on todella köyhä ja hirmuhallinnon jäljet näkyvät vielä.

Kerron siis ensi kerralla kokemuksia Kambodžasta.


   JUPE



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti