Aurinkoinen päivä, muistojen Salo

”Lue ja pidä yllä ihmissuhteita, auta muita ihmisiä, juhli ja nautiskele arkisten askareiden vastapainoksi.” Eläkkeensaajien keskusliitto lähetti lehtensä ja siitä lainasin edellä mainitun lauseen. Ihan asiaa tuossa lauseessa on. Juhlaakin on hyvä olla arjen vastapainoksi. Useat yhdistykset järjestävät tulevan joulun alla joulujuhlia, joihin jäsenillä on mahdollisuus osallistua. Eihän juhlan tarvitse olla kimallusta ja iltapukuja. Ihan tavallinen yhdessäolo yhdistyksen jäsenien kesken hyvän ruuan yhteydessä tai vaikkapa torttukahvit ystävien kesken voi tuoda juhlatunnelman. Pitäisi löytää ilo ihmisten tapaamisesta.

Tänä syksynä olen kävellyt Salon katuja ja kujia ahkerasti. Välillä kävelen ystäväni Helenan kanssa välillä yksinkin. Useimmiten kävelen sauvojen kanssa, niin saan liikuntaa myös ylävartaloon. Tänään reittini kulki Vähäjoen vartta Salmenrantaan. Sieltä kävelin rautatiesillan kautta jokirantaa pitkin riippusillalle ja Moision kautta kotiin.

Kävellessäni muistelen maisemia nuoruuteni Salossa. Tästä kävelin töihin aamuisin, tästä mentiin pojan kanssa lastentarhaan, riippusillan kautta ajoin pyörällä vieraisille koulukaverin luo. Jonkin verran on maisemassa tapahtunut muutosta, mutta paljon on vanhaa jäljellä. Salmenrannassa on pari kaunista puutaloa, jotka muistan 60-luvulta. Ja tietysti on Kärjen talo kirjaston vieressä, jota ihailin jo silloin.  Salon sillalla muistui mieleen aamuyö joskus 60-70 luvun vaihteessa. Sisareni ja veljeni opettelivat tanssimaan jenkkaa aamuyöllä kolmen aikoihin. Itse istuin sillan kaiteella ja lauloin heille tahdin. Kesäyö oli kaunis, aurinko teki nousua ja meillä ei ollut kiire minnekään.

Muutin työn perässä Salosta pois, mutta koko ajan oli mielen sopukassa ajatus palata, kunhan siirryn eläkkeelle. Muuton myötä löysin taas nuoruuteni ystävätkin. Olen onnellinen siitä, että he ovat palanneet elämääni. Tässä iässä on kiva muistella, mitä silloin yhdessä koettiin. Niin monet naurut on yhdessä naurettu vanhoja muistellen. Porukassa on hyvä muistella, kun yhdellä on säilynyt muistoissa asioita, jotka toinen on jo unohtanut. Keskustelua myös toisinaan tulee siitä, kun toinen muistaa asiat eri tavalla. Yhteisymmärrys on kuitenkin aina löytynyt. Ja kuten sanotaan, että aika kultaa muistot,  pitää täysin paikkansa.