lauantai 15. huhtikuuta 2017

Muurahaisten munien keräilyä

Pikkupoikina kesät olivat pitkiä ja lämpimiä, joten tärkein tehtävä ja ajankuluna oli silloin lähimetsien "kartoitus". Aamusta painuttiin metsälle pikkuhousut jalassa, ilman paitaa ja usein jopa paljain jaloin. Näin tutkittiin lähimetsät joka kesä. Kartoitus tuotti aina myös eri eläimien pesiä, yleensä kyllä kuljettiin katse ylös luotuina linnunpesiä etsien. Kyllä niitä aina löytyikin: variksen, harakan, oravan ym. pieneläimien "koteja". Yhtenä kesänä hoksattiin jopa sarvipöllön pesä. Tämän pesän poikaset sitten matkasivatkin Korkeasaareen, yhden naapurin isä oli nimittäin siellä töissä. Menihän sinne myös muitakin linnunpoikasia aina muutamia kappaleita. Näin olimme kuin lähes ammatti-ihmisiä eläinmaailman asioissa. Omasta mielestämme nyt kuitenkin.
Kuulimme jostain tai oliko joku lukenut, että muurahaisten munat olivat eksoottisten lintujen ruokaa Korkeasaaressa, niin ei kun toimeen, metsäthän olivat täynnä muurahaiskekoja. Ensimmäisen kesän tuotokset menivät Korkeasaareen jossain vaiheessa suurin odotuksin, mutta reklamaatio niistä tuli, olivat liian roskaisia. Funtsattiin siinä sitten, miten putsataan hauraat munat? Monenlaista seulaa kokeiltiin, vaan lopputulos ei tyydyttänyt. Joku kavereista oli kuitenkin lukenut jostain, että muurahaiset kantavat aurinkoon jääneet munansa nopeasti suojaan. Joten taas tartuttiin toimeen.  Tasaiselle kalliolle kerättiin koivunoksia suojaksi, ja kas vain se toimi, avoimelle paikalle nostamastamme muurahaisten pesäaineksesta munat olivat hetkessä lehtien alla. Tosin hävikki oli aika suuri, koska murkut kantoivat niistä suuren osan suoraan metsään. Funtsittiin miten saadaan kaikki munat talteen, nuoret aivot tekivät työtään ja vastaus tuli, rajataan alue mihin keko kannettiin. Kekoa lapioitiin suuriin paperisäkkeihin, jotka kannettiin putsauspaikalle. Rajaukseen käytettiin jäteöljyä, Hesari yhteen kulmaan, kivet painoksi ja murkut töihin. Muurahaiset ovat tunnetusti ahkeria "duunareita", nopeasti munat olivat Hesarin alla auringolta piilossa.  Sieltä ne oli helppo harjata paperipusseihin, jotka toimitettiin Korkeasaareen. Taisimme jopa saada kiitoksen lisäksi vähän taskurahaakin tästä puuhasta, tosin en tiedä kuka maksoi, kaverin isä? Näin pojat olivat taas yhden kesän muissa puuhissa, poissa mahdollisista pahanteoista. Ei maar, eihän me koskaan pahojamme tehneet, korkeintaan jotain pientä ja ihan vahingossa…

Terveisin Rippe
Risto Lehti, KamariHerra