Maailmanmatkalla Tsekin pääkaupungissa

       Praha 2

   Nyt kun vielä muistan, ja pakkasten jälkeen sulattelin muistojani, niin kävimmehän me matkassa mukana olleiden leidien kanssa syömässä paikallista herkkua ”rullapullaa”, saattaa olla pullataikinasta valmistettu rull,a joka kypsennetään avotulella, päälle tulee vielä sokerikuorrutus, hyvää on. Vasta tämän jälkeen kävimme nauttimassa lämpimät punaviinit yömyssyksi.

Aamiaisen jälkeen kokoonnuimme lähteäksemme porukalla ja kävellen adventtikonserttiin, joka pidettiin Prahan kansallisteatterissa, vanha hieno rakennus, ja kuten Euroopassa yleensä tallaisissa saleissa on monta kerrosta, mekin jouduimme melko korkealle ja ihan etureunaan, hieman aluksi oli korkeanpaikan kammoa ilmassa.

Konsertti alkoi kansallisteatterin orkesterin jäsenten paikoilleen tulolla, he esittivät yhden kappaleen, jonka jälkeen tuli myös nuorisokuoro. Mielestäni he esittivät taidokkaasti kappaleet vaikka sanoista en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, lopuksi nuorisokuoroon liittyi pari aikuisten kuoroa, kaikki yhdessä he esittivät muutaman kappaleen. Aplodit vaativat lisää, joten encorena he (todennäköisesti) esittivät kansallislaulun. Konsertti oli mielestäni nappisuoritus, ja mikä ihmeellisintä kaikki olivat pukeutuneet viimeisen päälle; tytöillä hameet ja pojilla puku, myös minun pukeutumiseni hyväksyttiin. Konsertti kesti kaksi tuntia ja oli koko rahan arvoinen.

Päivä olikin sitten vapaa, joten saimme shoppailla tai levätä, minä tein molempia.

Yhteistä iltaa vietimme jazz-risteilyllä, jonka aikana söimme hyvin ja kuuntelimme musiikkiesitystä. Ryhmämme joutui kahteen eri pöytään, joten kaikkea mitä Pekka opas kertoi en kuullut. Minä pääsin pöytään, jossa olivat ryhmämme leidit, varmaankin hyvä, sillä he pitivät huolen, että käyttäydyin kunnolla. Lupasin takaisintulomatkalla ostaa kuumaa viiniä torilta, mutta tori olikin suljettu siltä päivältä. Minun kannaltani hyvä asia, sillä kun tieto levisi, että olisi ilmaista viiniä saatavana, kavereita riitti…

Matkan viimeisenä päivänä matkasimme ulkomaille – Saksaan! Bussilla kuljetti meitä todellista maisemareittiä, ensimmäinen pysähdys oli Terezinin linnoitus ja Gestapon keskitysleiri. Tämä on se leiri, joka esiteltiin Punaiselle Ristille sodan aikana, kun tuli epäilys, että leireillä on epäinhimilliset olot. Täällä näytettiin kaikki parhaat puolet, ja Punainen Risti uskoi, sodan jälkeenhän kuitenkin sitten todellisuus tuli julki.

Siitä erikoinen paikka, että viereisellä hautausmaalla on kristittyjen risti ja juutalaisten tähti (kyllä ne molemmat kuvassa ovat):

  

Tästä eteenpäin matkasimme Elbe-joenvartta pohjoiseen, vuoristoaluetta kutsutaan Tsekin ja Saksan Sveitsiksi, eikä syyttä. Maisemat ovat todella upeat.

Dresdenissä ruokailimme paikallisessa pubissa, jonka oppaamme Pekka oli todennut hyväksi. Paikan nimi jäi minulta huomaamatta, mutta hyvä se oli.

Vaikka olenkin joskus sanonut, että kirkot kierretään ulkoa, niin nyt tein poikkeuksen. Dresden pommitettiin sodan loppuvaiheessa täysin, vanha keskusta on rakennettu uudelleen entiseen malliin, Frauenkirche, johon tutustuin oli vieläkin kesken. Joulutorilta ostin kuumaa viiniä mukissa, sen tuotoilla kirkkoa restauroidaan.

Sitten takaisin Prahan lentokentälle, josta kotimatka alkaa. Ainakaan minusta ei ole mukavaa, kun läpivalaisun jälkeen pankkikortti ei toiminut enää, eikä toimi edelleenkään. Sain kyllä uuden kortin, siinäkin tuntuu olevan jotain häikkää.

Saavuttuamme Helsinki-Vantaan-kentälle kommellukseni alkaa. Koneen tyhjennettyä kävin mielestäni pikaisesti WC:ssä, eikös sillä aikaa kaikki olivat hävinneet jonnekin, minä nokkelana menin vanhasta tottumuksesta saapuvien lentojen 2 matkatavara nauhalle, eikä minulle tullut edes mieleeni, että siellä voisi olla toinenkin paikka, johon tietysti meidän matkalaukut olivat tulleet. Noin 45 min. odoteltuani kävin kysymässä missähän laukkuni voisi olla, neuvoksi sain, että toisessa paikassa, ja siellähän se oli.

Velimies ihmetteli toilailujani, kun oli nähnyt minun pippaloivan pitkin lentoaseman käytäviä edes takaisin.

Meidän matkalaisten piti kokoontua vielä heittämään jäähyväiset, mutta koska minä olin kuulemma häipynyt kaikki muutkin menivät menojaan.

Kotiin pääsin vasta pitkällä seuraavaa päivää, olin väsynyt mutta tyytyväinen matkaan, taas tuli yksi kohde, johon pitää palata.

JUPE 

Maailmanmatkalla Tsekin pääkaupungissa Prahassa.

Kun keväällä varasin matkan, lähinnä nähdäkseni eurooppalaista joulua, en tiennyt siinä vaiheessa kuinka raskas kesästä ja syksystä tulee.

                                Praha 1

Meitä saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle 14 hengen porukka lehden lukijamatkalaisia, kaikki jonkin verran matkustelleita, mutta Prahan jouluvalmistelut näkemättä.

Tällä kertaa menin kentälle linja-autolla. Paras valinta kun ei tarvitse jättää autoa vieraaseen paikkaan ja lisäksi linja-auto menee aivan kentälle saakka.

Ihan kohtuullisen aamiaisen jälkeen pääsimme lentokoneeseen, lento kesti 2,5 tuntia, kone oli aivan täysi. Olin varmaankin ihan rento koska nukuin lähes koko matkan, mitä nyt tarjotut kahvit join.

Prahaan saavuimme puolenpäivän aikaan, siellä meitä oli vastassa paikallisopas Pekka. Koska vatsakin jo alkoi ilmoitella olemassaolostaan hän ohjaili meidät syömään ennen hotelliin asettumistamme. Tietysti pääsimme maistamaan tsekkiläistä olutta, joka on Tsekeille pyhä asia.

Lounastimme Strahovin panimoravintolassa, jonka jälkeen teimme lyhyen kävelyn linna-alueella, sitten olikin majoittuminen hotelliin. Pääsimme keskelle Prahan keskustaa Ramada hotelliin ja tietysti sain oman huoneen.

Päikkäreiden jälkeen oli omaa aikaa, joten lähdin tutustumaan menoon, toisista matkalaisista en nähnyt vilaustakaan, mutta paikalliset laitapuolen kulkijat koettivat tehdä tuttavuutta.

Eräälle koetin selittää etten ole liikkuva sosiaalitoimisto, epäselväksi jäi ymmärsikö hän, mutta ainakin ymmärsi poistua tieltäni. Kävin myös nauttimassa kuumaa punaviiniä (on kuulemma paikallinen tapa) ja tämän jälkeen olikin mukava palata hotellille ja aloittaa yöpuulle siirtyminen. 

Aikaero ei ollut kuin tunti, joten se meni yhdessä yössä ohi. Aamiaisella olin kuitenkin joka aamu ensimmäinen (mitä sitä nyt ahneista sanotaan), vietin aikaa aamupalalla runsaasti, koska lounas tarjoiltiin vasta iltapäivällä.

Pekka-opas tuli siinä 10 aikoihin, pienoisbussikierros kaupungin eri osissa alkoi, kuski sai ohjeet Pekalta ja niin mentiin ristiin rastiin vanhaa ja uutta Prahaa, välillä toki jaloittelimme hieman.

Käyttäytymisohjeitakin kyselimme, ryhmäläiset taisivat luulla että olen pohjaton oluen ystävä kun tiedustelin saako olutta ilman ruokailupakkoa, se hieman huvitti opastamme Pekkaa, mutta kertoi Tsekieissä olevan eri käytäntö kuin Suomessa, eli olutta saa ilman ruokailupakkoa.

Vaikka prahalaiset eivät olekaan mitenkään uskonnollisia, kirkossa käydään häissä, hautajaisissa ja jouluna. Erään kirkon (Betlem) alakerrassa oli seiminäyttely jossa tutustuimme eri tavalla toteutettuihin jouluseimiin, minulle jäivät mieleen koneellistetut seimet, lähinnä taidokkaiden tekotapojen takia.

Lounaan nautimme panimoravintola Novometsky Pivovar -Uudenkaupungin Panimo. Tsekkiläiseen tapaan lounas oli runsan ja kyytipojaksi saimme tumman ja vaalean oluen, jotka oli valmistettu paikan omassa panimossa.

Päiväretken jälkeen palasimme hotellille, minä ja matkanjohtaja Merja halusimme lähteä tutustumaan ns. ”mustaan teatteriin”. Tämä on teatterimuoto jota esitetään pimeässä tilassa ja vain näyttelijöihin kohdistetaan valo, esitykset tapahtuvat pantomiimin  keinoin (ei sanoja), mennessä minä toimin oppaana ja Merja meinasi jo hermostua kun aika meni tiukalle. Hänen epäiltyään missä teatteri on vastasin, että kulman takana ja siinähän se oli. Parin tunnin esityksen jälkeen etsimme vielä reitin valmiiksi seuraavan aamun konserttitaloon. Esitys oli mielestäni tutustumisen arvoinen.

Paluumatkalla hotelliin kävimme nauttimassa lämpimät punaviinit yömyssyksi.

  JUPE

Lisää on tulossa, matkamme kesti vielä pari päivää, mutta se odottamanne kommellus tapahtui vasta Helsinki-Vantaan lentokentällä, ja kellepäs muulle kuin minulle. Palaillaan siis...